maanantai 4. elokuuta 2014

Hottis


"Onkohan Ken haaveillut Vespasta?" kysyi Sulo minulta eilen ja näytti netin myyntipalstalta löytämäänsä Barbien kokoista skootteria. Kyllähän Ken varmasti sellaisesta on unelmoinut. Niinpä Sulo osti skootterin ja sen saapumista odotellessamme minä ompelin Kenille uuden mekon. Vespan kanssa nyt vaan kuuluu ajella kellohelmaisessa mekossa, eikö?


Ihan oikeasti ainakin minun Vespani on luotu kellohelmaisille kuskeille. Vanha kiinalainen skootterini vaati sen, että tungin helmat takapuoleni alle, jotta ne eivät olisi lentäneet korviin ajaessa. Mutta toista on Kielo-Vespan kanssa. Kellohelmat pysyvät aivan paikoillaan ajoviimassa. Täydellistä muotoilua, minä sanon.
 
Nyt kaikki peukut pystyyn, että tulossa oleva minivespa on todella Kenin mittakaavaa. Harmillista vaan, että Kenin kroppa ei millään tule taipumaan luonnolliseen ajoasentoon...

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Takaisin omaan elämään


Eilen oli siunaustilaisuus. En pystynytkään olemaan paikalla, sillä ahdistus kasvoi ihan hirveäksi. Odottelin kappelin ulkopuolella, pää ja sydän täynnä julkaisukelvottomia ajatuksia ja tunteita.

Muistatteko, kun kriiseilin keski-ikääni ja kaipasin epätoivoisesti jotakin suurta muutosta? No, joskus kannattaisi olla haaveilematta, sillä haaveet tapaavat toteutua. Muutos kun tulikin isin kuoleman muodossa. Vaikka oma maailmani ei siihen kaatunutkaan, se kyllä muuttui äidin maailman kaatumisen myötä. Jos enää uskallan mistään haaveilla, haaveilen siitä, että äiti saa sen maailmansa raiteilleen, ikiomille raiteilleen.


Minulta on kadonnut kolme ihanan helteistä heinäkuun viikkoa täysin sumuun. Mutta nyt on ihan pakko alkaa tehdä taas töitä. Kelan sairauspäivärahalla nimittäin ei eletä eikä maksella hautauskuluja. Uskotteko, että osaan taas arvostaa sitä tylsää tasapaksua elämää, josta vielä kesäkuussa haikailin pois?

Tuolloin tein jo päätöksen siitä, että tiskirättien laatua pitää parantaa kohti täydellisyyttä, mutta sattuneesta syystä se projekti jäi kesken. Tein kesäkuussa pienen erän Öttiäiset-kuosilla varustettuja riepuja uutiskirjeen tilaajille. Olen saanut niistä hyvää palautetta. Karheaa pintaa arvostetaan, samoin suurempaa kokoa.


Uutiskirjesysteemi sisäpiiririepuineen sen sijaan osoittautui epäonnistuneeksi kokeiluksi. Vaikka kirjettä tilattiin innokkaasti, vain alle 50 prosenttia sen saaneista on avannut kirjeen ja vielä pienempi prosentti klikannut siitä linkkiä verkkokauppaan. Siksi Öttiäiset ovat nyt kuitenkin kaikkien ostettavissa. Ei minun kannata niitä täällä varastossa makuuttaa.

Öttiäisissä on karhean pinnan lisäksi toinenkin parempi ominaisuus verrattuna normaaleihin riepuihini, jotka painatan alihankkijalla. Niissä nimittäin pysyy väri paljon paremmin!


Alihankkija käyttää pyynnöistäni huolimatta ilmeisesti yhä jotakin huonompilaatuista pigmenttiä, ja se näkyy pesutesteissä. Tässä kuvassa vasemmalla on alihankkijan painama Kuopus ja oikealla itse painamani Öttiäiset. Molemmat rievut ovat pyörineet koneessa pitkin kesää yhtä monta kertaa ja ero on todella silmiinpistävä. Nyt minun on otettava itseäni niskasta kiinni ja selvitettävä, voinko jatkaa painattamista kyseisellä alihankkijalla, eli saadaanko siellä tulevaisuudessa yhtä kestävää lopputulosta aikaan kuin minun käyttämilläni väreillä.

Koska haluan päästä noista haalistuvanvärisistä rievuista pian eroon, olen laittanut ne reippaaseen alennukseen verkkokauppaan.