Mainontaa vai lahjontaa? Saat tuotteen, jos kehut sitä blogissasi. Suurin osa noista blogiyhteistyöpostauksista on teennäisiä; niistä paistaa läpi lahjottu kehuminen. Mutta ilmeisesti homma toimii, sillä suuretkin yritykset käyttävät blogeja markkinointivälineinä. Minä vaan en ymmärrä, keneen sellainen oikeasti tehoaa?
Olenko vain kateellinen, kun kukaan ei minua pyydä mainostamaan täällä omia tuotteitaan? Olen tietysti, ainakin nyt, kun ihailemiani huopalapikkaita vilisee monella bloggaajalla. Olen himoinnut kyseisiä jalkineita siitä saakka, kuin ne ilmestyivät, mutta 225 euroa kenkäparista, vaikkakin kotimaisesta, upeasta, käsintehdystä ja hirmuisen kestävästä, on minulle valitettavasti liikaa. Ymmärrän, että hinta on se, mikä sen pitääkin olla, ja minä vain satun olemaan liian pienituloinen. Köyhiä varten ei kukaan voi tuotteitaan hinnoitella. Ja kyllähän köyhä äityy kateelliseksi, jos joku toinen saa hienot huopikkaat ihan ilmaiseksi.
Blogillani on 1000 lukijaa huonona päivänä ja 2500 lukijaa hienona päivänä. Blogini page rank on kolmonen. Se on kuulemma aika hyvin Suomessa. Olisin siis ihan kelpo mainospaikka. Miksei minulle jo satele kenkiä, astioita, lattiamoppeja ja sukkahousuja? Vai pitääkö niitä itse osata ruinata? Soittaa iittaloihin ja marimekkoihin ja finlaysoneihin ja kertoa, että pidän bileet muille bloggaajille, haluatteko lahjoittaa vierailleni tuotteitanne bloginäkyvyyttä vastaan? Apua, miten nolo ajatus.
Pari kertaa olen saanut postia, jossa kysytään, paljonko mainospaikka blogissani maksaa. Olen sanonut, että ei kiitos ole myytävänä. Minulle nimittäin on tosi tärkeää, että blogini näyttää nätiltä, ja mainokset pilaisivat sen ulkoasun. Itseäni inhottaa, kun klikkaudun jonkun lempiblogini luo ja joudunkin ensimmäiseksi silmätysten hehtaarinkokoisen mainosbannerin kanssa. Toisekseen haluan, että minun blogissani mainostetaan vain asioita, tuotteita ja ihmisiä, joita minä haluan tukea.
Mutta ne blogiyhteistyöpostaukset... kuinka ristiriitainen suhtautuminen minulla niihin onkaan. Tiedän, että minun kannattaisi itsekin hyödyntää muiden blogeja omien tuotteideni markkinoinnissa. Blogit ovat tämän päivän aikakauslehtiä, blogiyhteistyö on tämän päivän lehti-ilmoitus. Suositut bloggaajat ovat suunnannäyttäjiä, joita fanitetaan ja siksi tehokkaita markkinoijia. Minun pitäisi ottaa yhteyttä heihin ja lähetellä riepujani testattavaksi ja tekokehuttavaksi. Minun kuuluisi ymmärtää markkinarako ja hyödyntää sitä tosissani. Mutta en halua. Se tuntuu valheelliselta.
Muutaman kerran olen lähtenyt mukaan sellaiseen, kun joku bloggaaja, joka on ennestään jo tykästynyt riepuihin, on pyytänyt minulta arvontapalkintoa tai alennuskoodia. Minusta se on ok. Ihminen on ostanut tuotteen, pitänyt sitä hienona ja haluaa olla mukana viemässä tuotetta muidenkin tietoisuuteen. Samalla hän saa jotain itselleenkin. Minusta siinä on blogiyhteistyö ihan paikallaan. Parhaimmillaan se on juuri tällaista: rehellistä ja molempia osapuolia hyödyttävää. Olen varmasti jatkossakin avoin sellaiselle.
Joskus törmään kuitenkin aivan yllättäen omiin riepuihini muissa blogeissa, ja se on minusta aina yhtä ihmeellisen ihanaa. Pyyteetöntä mainostamista ihan vaan siksi, että tykkää tuotteesta, eikä siksi, että voisi hyötyä jollain lailla. On valtavan arvokas asia tällaiselle pienelle yrittäjälle, että joku kehuu tuotetta täydestä sydämestään. Julkisesti. Se liikuttaa minua, ja auttaa minua uskomaan omaan tuotteeseeni taas enemmän ja enemmän. Olen valtavan kiitollinen jokaisesta positiivisesta sanasta, joka minun rievuistani netissä lausutaan.
Olen miettinyt, miten suhtautuisin, jos joku yritys joskus erehtyisi ehdottamaan minulle blogiyhteistyötä niin, että minä olisin se mainostava osapuoli. Ottaisinko tuotteen vastaan, kirjoittaisinko teennäisen kehupostauksen? Vai muistaisinko vielä siinäkin vaiheessa, että minähän pidän sellaista valheellisena? Enkö kuitenkin myisi sieluani aivan silmänräpäyksessä?
Rehellisesti sanottuna luulen, että se riippuisi tosi paljon tyrkyllä olevasta tuotteesta. Ihan varmasti söisin periaatteeni, jos saisin huopalapikkaat tai ulkomaalit taloomme. Mutta en söisi, jos tyrkyllä olisi ankeanharmaa kylpypyyhe. Tai edes pirteä tiskirätti.
PS: Lisäys seuraavana aamuna... tässä linkit aiheeseen liittyviin kohteisiin, ilman yhteistyötä:
Ne huopalapikkaat
Omat silmäni avaannut blogikirjoitus blogiportaaleista
Hyviä ajatuksia blogiyhteistyön hyödyistä
