Parempia haasteita odotellessa

Aloitetaan uusi vuosi blogihaasteen merkeissä. Tämä tuli Rynttyliisalta, ja oikeasti tämä on se tolkuton maratonhaaste, jossa pitää ensin kertoa 11 satunnaista faktaa itsestä, sitten pitää vastata 11 kysymykseen, keksiä uudet 11 kysymystä ja haastaa 11 tyyppiä. Täysin järjetön haaste. En tajua ollenkaan, miten tämä vaan kiertää ja kiertää vuodesta toiseen ja monet oikeasti mielenkiintoiset haasteet kuolevat ja katoavat. Otin vastaan haasteen loppuosan, koska Maija oli keksinyt niin hassuja kysymyksiä ja tykkään tehdä näitä Playmobil-kuvituksia. Mutta en jatka haastetta, koska en halua tämän kiertävän enää tätäkin vuotta! Toivottavasti vuosi tuo mukanaan paremmat haasteet.

1. Mikä oli piänenä lempiväris ja mitä tykkäät siittä nyt?
Taisi olla sininen. Teininä sitten vaaleansininen ja mintunvihreä. Tykkään yhä sinisestä, mutta pastelliväreistä en. Mintunvihreä on ällö.

2. Mitä tekisit palaselle raakaa maksaa?
Veisin tuonne kannon nokkaan ja toivoisin ketun löytävän sen ennenkuin kylän kissankehvelit.

3. Minkä nimen antaisit kanalle?
Minusta Lahja on ainoa oikea kanan nimi. Mutta Lahja-kana on ollut olemassa ja muistan sitä suurella lämmöllä.



4. Jatka lausetta: Jos avaruusmatkailu olis arkipäivää, niin...
... en tiedä, uskaltaisinko lähteä pakettimatkalle.
Kun olin lapsukainen, isäni sanoi, että hänen elinaikanaan eivät vielä tavalliset ihmiset pääse avaruuslennoille, mutta minun elinaikanani varmasti pääsevät. Isi oli väärässä. Ne pari miljonääriähän jo saivat maksettua itsensä mukaan avaruuslennolle.

5. Mitä tapahtuis jos suutelisit sun naapuria?
En tunne naapureitani. Tiedän, että yksi aktiivinen martta asuu lähimmässä talossa meitä. En usko hänen hirveästi riemastuvan, jos kävisin häntä suuteloimaan.


6. Kissan kakka vai koiran oksennus, kummanko mialuummin siivoisit?
 Jos se kakka on kova pökäle, niin sen. Jos se on kissan ripuli, niin valitsen koiran oksun.


7. Mitä vastaisit mukulalle joka jankuttaa, että "mitä päätön tarkottaa"?
Jankuttaako se senkin jälkeen, kun olen jo kerran selittänyt? Jos näin on, niin varmaan hermostuisin. "Sussu ragee," kuten siskontyttöni asian ilmaisisi.


8. Mitä laitat lättyjen päälle?
Mieluiten hienoa sokeria. Myös kermavaahto mansikoiden kera maistuu.


9. Mimmonen on kamalin kuva joka susta on otettu?
Kaikki ne, joissa naamani näyttää roikkuvan kainaloissa.

10. Mitä lehmä sannoo?
Mmmuu?


11. Mistä usseimmiten johtuu huushollisas leijuva paha haju? Vai tuaksuuko teillä aina kukkasilta?
Useimmiten se johtuu tuosta paperitehtaasta, jonka pilvi silloin tällöin laskeutuu suoraan pihallemme.

Heihei vanha vuosi

Siinä, missä minä rakastan joulua ja yritän venyttää sen kuukauden mittaiseksi, ovatkin kaikki muut vuoden juhlapäivät sitten mielestäni ihan turhia. Tuon edellisen postauksen valossa varmasti arvaattekin, että inhoan paukkuja ja raketteja todella paljon. Vanhemmiten olen onneksi lakannut pelkäämästä niitä, mutta kyllä ne yhä minua ärsyttävät. Mielestäni niiden myyminen yksityishenkilöille pitäisi olla laitonta. Jos marketin henkilökunta tarvitsee kurssin ja lupapaperin ilotulitteiden myymiseen, miksi niiden ostaminen ja ampuminen on sallittua kaikille? En tajua.

Nyt, kun me elämme niin onnellisesti täysin ilman naapureita, ei minun tarvitse vuodenvaihteessa enää hysteerisesti pelätä, että joku teini onnistuu polttamaan kotini poroksi. Edellisessä kodissa olin naapurin pojan mielestä varmasti aivan tärähtänyt akka, kun ryntäilin pihalle karjumaan niistä paukuista. Näin jatkuvasti silmissäni kauhukuvan ikkunan läpi lentävästä raketista, joka sytyttää kauniin kotini tuleen. Vanha, kuiva hirsitalo olisi palanut hetkessä.

Saattelin eilen lomalapsen junalla Lahteen saakka ja paluukyytiä odotellessani katselin suomalaista juhlavuutta surullisin silmin. Hoipertelevia askelia ja kirkkaita liemiä litteissä pulloissa, teinityttöjä ohuissa sukkahousuissaan tottumattomina koroilla keikkuen. Olin ihan tyytyväinen, että sain paeta tyhjään junaan, enkä joutunut pidempään katselemaan kaupunkilaisten "iloa". Nämä juhlapäivät, joihin niin voimakkaasti liittyy tarkoitushakuinen humaltuminen, ovat minusta kovin kiusallisia. Onneksi niistä voi helposti sanoutua irti.

Vuoden vaihtuminen merkitsee minulle inventaarion tekemistä ja sitä, että pääsen näkemään, miten yritykseni selvisi taas yhdestä kalenterinkierrosta. On siis aika ryhtyä laskemaan tiskirättejä. Kiitos teidän, minulla ei ole paljon laskettavaa. Olen kiitollinen siitä, että saan tehdä tätä työtä ja että yritykseni täyttää ensi kesänä jo viisi vuotta. Vuosi on ollut todella vaikea käsityöyrittäjille, ja pahoin pelkään, ettei tämä alkava tule olemaan ainakaan helpompi.

Toivon teille kaikille onnellisia aikoja.