Kolmen päivän kesätyö

Nyt on sellainen tilanne, että olen menossa kesä-heinäkuun vaihteessa Helsinkiin Eurogames-tapahtumaan myymään Homomaatuskoitani ja samaan aikaan olisi Turussa Käsityöläismarkkinoiden yhteydessä Käsityökortteli. Kolme päivää, jolloin olisi pakko olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Yhden naisen yritykselle melko haasteellinen tehtävä. Kokeilen siis jotain ennenkuulumatonta ja etsin tuuraajaa Turkuun! Työpaikkailmoitus on yllä, kuten huomasitte.

Oletkohan sinä se, jota haen? Olisi hyvä, jos asuisit Turussa tai sen lähistöllä. Sinulta vaaditaan täysi-ikäisyyttä, omaa autoa, oma-aloitteisuutta, puheliaisuutta, myyntihalua ja hymyä. Ja tietysti sitä, että tunnet Lempirievun omakohtaisesti. Tiedät sen hyvät ja huonot puolet ja osaat vastata asiakkaiden esittämiin kysymyksiin. Sinun haltuusi voi luottaa käteiskassan. Sitoudut olemaan Riepukioskilla sovittuina päivinä ja aikoina. Joudut itse pystyttämään teltan tapahtuman alussa joko keskiviikkoiltana tai torstaiaamuna ja asettamaan joka aamu tuotteet esille ja keräämään illalla pois. Tapahtuma-aika on to - pe klo 12 - 20 ja la - su klo 10 - 18. Sinun työpäiväsi olisivat torstai, perjantai ja lauantai. Minä tuon teltan ja tuotteet Turkuun tiistaina ja opastan sinut työhösi. Tulen itse töihin sunnuntaiaamuna, jolloin voidaan vielä tavata ja katsella, miten on sujunut.

Rahallinen palkkio on surkea, niinkuin torimuijalla kuuluukin olla. Saat 1,15 euroa alvittomana per myyty Lempiriepu. Eli mitä enemmän myyt, sen paremmin tienaat. Jos sinulla on toiminimi, voit laskuttaa suoraan minua. Jos ei ole, voit käyttää esimerkiksi ukko.fi -palvelua laskun tekemiseen ja saat tienestisi normaalina palkkana. Matkakulut ja päivärahat voit hakea verottajalta sitten veroilmoitusta tehdessäsi.

Kuulostaako ihan tajuttoman houkuttelevalta? Lähetä siinä tapauksessa hakemuksesi helmikuun loppuun mennessä minulle sähköpostilla susanna@susannantyohuone.net

Keittiön harjakaiset

Keittiö on nyt niin valmis kuin se tässä vaiheessa valmis voi olla. Miten näin pienien muutosten tekemiseen saattoi kulua päiviä? Onpa onni, että massiivisten muutosten suunnitelmani kutistui pelkästään maalailuun, kaakelointiin ja tapetointiin. Tuntui, että tässäkin oli ihan kamalasti hommaa. Mennyttä on todellakin se vimma, jolla minä täällä ensimmäisen vuoden ajan riehuin remonttihommia.



Lähdetääs kierrokselle. Tullaan ovesta sisälle. Tässä ei vielä suuria muutoksia näy. Pöytä vaati puurtamista, että siitä saatiin siniset, kraateroituneet maalit pois. Maalinpoistoainetta, hiomista, uudelleenmaalausta. Lopputulos on meistä oikein kaunis. Hyvästi ärsyttävät kerniliinat!

Seiniä kiertävät talonpoikaishuonekalut ovat entisellään, paitsi kaappi sai raikkautta sinisten osien vaihtuessa valkoisiksi. Se sininen oli nimittäin se juttu, mikä minua meidän keittiössämme pahiten risoi. Siitä piti päästä eroon.

Kun katsetta käännetään oikealle, alkavat ne isommat muutokset. Tapetti! Katsokaa, mikä tapetti! En oikeasti voi käsittää, että tuollaista tapettia edes on olemassa, saati, että sitä oli tyrkyllä meidän omassa K-Raudassamme kaikkien ankeiden 50 million shades of gray -tapettien joukossa. Miettikääpä nyt, että jos ihminen päättää loihtia keittiönsä värimaailmaksi oranssin, violetin ja valkoisen, ja tarvitsee siihen yhdistelmään sopivan suurikuvioisen tapetin, niin millä todennäköisyydellä hän sellaisen löytää. No ei millään! Ja silti löysi!

Yläkaapit saivat lähtöpassit. Se on asia, jota tiskausvastaavamme Sulo ei oikein ole sulattanut. Mutta minä rakastan sitä, miten mikään ei enää tunnu hyökkäävän ylhäältä kimppuun, kun lähestyn hanaa. Ei tarvitse enää kopsutella päätä avonaisiin kaapin oviin.

Minulla kului viisi päivää kaakelointiin, mikä on mielestäni uskomattoman hidas suoritus. Olen kuyitenkin oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Ajatuksenani oli tuoda keittiöön valoa valkoisella maalilla. Mutta katsokaa nyt, miten huono minä olen valkoisten kanssa! Eikö valkoinen vain voisi olla vlkoista? Tästä kuvasta näkee, miten meidän valkoisemme ovatkin keltaisia, sinisiä tai vaaleanpunaisia. Ällöttävää.

Minusta on hyvä, että alaosassa kaikki on "valkoista". Se tuo yhtenäisyyttä. Mutta nyt on alkanut tuntua, että muuri tarvitsee sittenkin oranssin maalin pintaansa. Hoitamatta jäivät myös pöytätasot, jotka ovat yhä siniset. Olen niiden kanssa ihan ymmälläni, joten se homma jää Sulon vastuulle. Joskus ehkä keksimme uudet tasot, joihin meillä on varaa. Ajatus olisi, että tulisi yhtenäinen taso, joka alkaisi tuosta puuhellan vierestä, jatkuisi tiskialtaan toiselta puolelta ja kiertäisi nurkasta toiselle seinälle talonpoikaislipaston päälle.

Pyörähdetään jälleen oikealle. Kaikki on entisellään. Jääkaappi vanhalla paikallaan ja kiinteiden komeroiden iloiset päällysteet saivat jäädä. Tuolit saivat uudet kangaspäälliset. Minulla on ollut pitkät pätkät violettipurppuraepämääräistä pellavakangasta, jonka olen meinannut laittaa myyntiin jo vaikka kuinka monta kertaa. Onneksi en ole laittanut, sillä nyt sille lopultakin tuli käyttöä. Tuolinpäällisten lisäksi ompelin siitä verhot.

Vaikka monta kompromissia pitikin thedä, tykkään taas kovasti keittiöstämme. Nyt, kun lelut ovat vallanneet niin monta huonetta ja pilanneet monet kivat sisustusratkaisuni, on kivaa, että saimme yhden uuden nätin huoneen, jossa sentään vallitsee harmonia, selkeys ja kauneus. Uusi ruoanlaittoinnostukseni ansaitsee kauniit puitteet.



Hankintalistalle jäivät vielä ne pöytätasot ja isot, iloisen oranssit raitamatot. Sekä mikrouuni, joka ei ulvo ja pauku.