Käsityökortteli noudatti tuota otsikon neuvoa. Toi sateen tullessaan Helsinkiin ja vei sen mennessään. Vettä tuli lähes koko päivän. Aamulla vain ripsotteli ja onneksi saimme teltat pystyyn kuivina. Sitten oli lyhyt sateetonkin hetki, ennenkuin kunnon sade alkoi. Eikä loppunut.
Minun lähtöäni ei estänyt kuumeen nousu, sillä se nousi vasta nyt yön aikana kotona. Tottakai, kun flunssan jälkimainingeissa seisoo 10 tuntia kosteassa ja kylmässä toriteltassa, niin sehän on ihan selvä lopputulos. Soja säästyi vatsataudilta. Kunpa se ei nyt enää häneen sitten iskisi.
Olosuhteet olivat siis vähintään kurjat, mutta pakko sanoa, että kivaa oli. Asiakkaita liikkui harvakseltaan, mutta lähes jokainen, joka minun räystääni alle saapui rättejä tutkimään, myös osti jotain. Se kyllä piti mielen virkeänä. Ja samoin hauskat kollegat ympärillä, joiden seura on aina niin mukavaa. Apuorjana minulla oli Sulo, jota ilman en olisi telttaa saanut pystyyn. Kiitokset siis kaikille edellämainituille!
Minulla oli tarpeeksi vaatetta mukana, ja vaikka en näyttänyt kovin hehkeältä, pysyin kuivana ja lämpimänä ihan koko päivän. Käsikään ei ollut ihan kauhean suuri haitta.
Myynti oli noin neljäsosa normaalin kelin kamppipäivästä, mutta kymmenkertainen siihen verrattuna, mitä säätiedotuksen vuoksi odotin. Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.
Silti poutapilviä Tampereelle, kiitos!
