Aloin jo viime kesänä esitellä teille Imatran erilaisia kivoja alueita, mutta se projekti jäi vähän kesken. Kun tänä iltana ajelin Vuoksenniskan autiolla "kauppakadulla" mopollani, ajattelin että nyt on aika näyttää teille meidän Niska, lähin keskustamme. Mukanani ei ollut kameraa, joten jouduin selviytymään auttamatta antiikkisen iPhonen kameran varassa.
Aivan keskellä kylää on aloitettu purkutyöt. Minusta tähän maahan mahtuu paljon rakennuksia, jotka kaikin mokomin voi purkaa. Ne ovat rumia 70-luvun hirvityksiä, jotka eivät koskaan olisi ansainneet edes tulla rakennetuksi.
Niiden seinät näyttävät purkutyön edetessä tältä, eivätkä ne ole juuri kauniimpia olleet aiemminkaan. Menköön vaan, en jää kaipaamaan.
Mutta... ja iso mutta onkin.
Tuo purettava, ruma, entinen Centrum on kiinni tässä kauniissa vanhassa rakennuksessa, joka onkin saanut purkutuomion samassa rytäkässä. En tajua, miksi.
Se ansaitsisi elää. Minun mielestäni sen kuuluisi saada huolenpitoa ja rakkautta. Siinä on sellaista kauneutta ja ryhtiä, jota Vuoksenniskalla kuuluisi vaalia, eikä tuhota.
En tiedä, mitä tämän kaiken tilalle tulee. Vai tuleeko mitään koskaan. Vuoksenniskahan on kovaa kyytiä autioitumassa.
On perustettu
yhdistys, jolla on visioita. Suunnittelevat senioritaloja ja lähiruokahalleja. Minä suhtaudun niihin skeptisesti, mutta toivon olevani pahasti väärässä. Ehkä innokas senioriporukka saakin tämän kylän uuteen kukoistukseen.
Kuuden jälkeen illalla ei kylän läpi kulkevalla kadulla näy mitään
elämää. Ruokakauppoja tässäkin keskustassa on kyllä kolme, mutta ne
sijaitsevat vähän syrjemmässä. S-markettikin jätti valtavan hallinsa
tyhjilleen ja rakensi uuden kolossin parin sadan metrin päähän.
Älytöntä. Varsinkin, kun sen nyt tyhjänä tönöttävän kammotuksen tieltä
on pari vuosikymmentä sitten purettu kaunis, kaunis talo. Kannattipa
purkaa sekin.
Tyhjentyneen marketin lisäksi pääkatu on aivan täynnä muitakin tyhjiä liikehuoneistoja.
Satoja ja satoja neliömetrejä tyhjää tilaa.
On eläkkeellejääviä yrittäjiä, joiden liikkeille ei löydy jatkajaa. Yrittäjiä, jotka lopettavat siksi, että toiminta on kannattamatonta. Ei ole asiakkaita. Miksi ei ole?
Miksi kaikki palvelut siirtyvät kaupunkimme kahteen muuhun keskustaan, Imatrankoskelle tai Mansikkalaan?
Minä olen tykännyt Vuoksenniskasta kaikkein eniten heti alusta lähtien. Se on selkeä, matala keskusta, jossa on suhteellisen mukavasti vanhempaakin rakennuskantaa jäljellä. Siellä on kaikki välttämättömimmät peruspalvelut, ja aika harvoin on pakko lähteä Vuoksenniskaa kauemmaksi asioille.
Vuoksenniskallakin nimittäin vielä sinnitellään. On ainakin Tiimari, kirjakauppa, luontaistuotekauppa, letkukauppa, pankkeja, apteekki, lounasravintola, kenkäkauppa, kahvila, kelpo pizzeria ja kelloseppäkin. Ja kirjasto, joka joskus on jopa auki. Ja hierontaa tavalliseen tapaan tai thaimaalaisittain.
Mutta enimmäkseen Niskalle on jäänyt kampaamoita. Koska minä käyn kampaajalla noin kerran kymmenessä vuodessa, en ymmärrä ollenkaan, miksi kampaamoille riittää asiakkaita, mutta muille yrityksille ei.
Ja onhan Niskalla toki kirpputoreja. Huonoja sellaisia. Näyttää siltä, että kaikki näiden seutujen kirppariaarteet siirtyvät lopulta yhdelle kirpparille, ja sinne jäävät. Siihen liikkeeseen ei pääse kunnolla enää edes sisään. Mutta jos pääsee, paikassa voi jännittää, kaatuvatko tavaravuoret niskaan ja pääseekö sieltä koskaan enää takaisin pihalle. Kirpparia pitävä täti tuntuu tykkäävän hamstraamisesta, mutta ei niinkään tavaroiden myymisestä asiakkaille. Suosittelen silti käymään siellä, jos joskus eksytte Vuoksenniskalle. Onhan se kuriositeetti sinänsä.
En jaksanut edes laskea, montako myytävänä- tai vuokrattavana-kylttiä oli yhden lyhyen kadun varrella. Niitä on nimittäin paljon. Ja sitten tuo yksi liike, jonka ovessa on lappu "asiakaskäynnillä". Se asiakaskäynti on nyt kestänyt ainakin kaksi vuotta.
Tämän kaiken keskellä on yksi riemunpilkahdus, joka erityisen paljon lämmittää mieltäni.
Hauska entivanhanen lippakioski on särkenyt sydäntäni koko täällä asumisemme ajan. Tuollainen suloinen kioskiaarre rapistumassa ja tyhjillään. Kulkemassa hitaasti kohti vääjäämätöntä purkutuomiota.
Vaan ei enää! Edellämainitsemani yhdistys on päättänyt avata siihen KiskaNiskan tänä kesänä! Kioskia kunnostetaan parhaillaan. Ihan huippua. Vaikka meillä Sulon kanssa onkin menossa taistelu herkkuja vastaan, minusta tuntuu, että ihan kannatuksen vuoksi on meidän kuitenkin jätskiä syötävä.
Toinen, jossa käymme mahdollisimman usein kannatuksen vuoksi, on
Bio Vuoksi. Se on ihana, 50-luvulla rakennettu elokuvateatteri, jolle oli jo käymässä kehnosti. Niinkuin aina käy pienten paikkakuntien leffateattereille. Mutta tälle löytyi pelastaja ja teatteri kunnostettiin 90-luvun lopulla tyylillä ja hyvällä maulla juuri sellaiseksi, kuin sen kuuluukin olla.
Kunpa se ei koskaan keikahtaisi. En halua joutua lähtemään Lappeenrantaan asti katsoakseni elokuvan. Katson sen mielummin oman kylän teatterissa, vaikka se saapuisikin tänne vasta viikkoja myöhemmin.
