Olen nyt ollut viitenä aamuna töissä neljän tunnin ajan. Tehtävänäni on lajitella posteja. Se ei ole varsinaisesti vaikeaa, mutta vaatii tarkkaavaisuutta. Olen viihtynyt hyvin ja työaika on juuri sopiva, etten kerkiä tympääntymään. Vaikeinta on ollut oppia menemään nukkumaan tarpeeksi aikaisin, jotta uni riittäisi siihen, että kello soi jo viiden jälkeen.
Aikaisissa aamuissa on kyllä hyvätkin puolensa. Kun olen tehnyt osani Postissa, olen kotona jo lounasaikaan ja minulla on vielä monta tuntia aikaa tehdä omaa varsinaista työtäni ja kotihommia. Olen itse asiassa saanutkin tehokkaammin omia töitäni tehtyä näinä päivinä, joina olen aloittanut aamuni Postissa. Leikkimisellekin on välillä löytynyt aikaa, mutta olen kyllä joutunut karsimaan aika paljon Instagramissa notkumista.
Olen saanut todeta, miten suuri vaikutus on yksittäisellä ihmisellä siihen, miten ympärillä olevat viihtyvät. Minä olen vähän heittopussina, joten olen päässyt tekemään lajittelua eri tyyppien kanssa. Joku kiukuttelee ja valittaa, paiskoo paketteja naama punaisena. Ja sitten joku toinen tulee joka aamu paikalle iloisena ja aurinkoisena, juttelee, nauraa ja vitsailee koko päivän, vaikka on tehnyt sitä tasan samaa hommaa 36 vuotta. Minä niin ihailen sellaista ihmistä! Hän osaa olla tyytyväinen osaansa ja voitte varmasti kuvitella, että juuri sille postinjakajalle on kaikkein mukavinta niitä posteja lajitella. Minä perusnegatiivinen rutisija olen saanut häneltä muistutuksen siitä, miten tärkeää on olla nurisematta turhasta.
Kokemus on ollut kaikin puolin todella silmiä avaava, myös sen suhteen, millainen on matalapalkkaisten alojen palkkaus. Olen aika surullinen siitä, että valtava määrä ihmisiä tekee työtään naurettavan pientä rahallista korvausta vastaan. Kaikki ne, jotka siellä matalapalkka-aloilla pitävät yhteiskuntaa pyörimässä... jakavat postia, siivoavat toimistoja, istuvat kassoilla ja kuljettavat jätteitä...
Ja siitä olen myös surullinen, että työntekijöiden pitäminen on niin hirmuisen kallista työnantajalle. Koska olen itse yrittäjä, tiedän varsin hyvin, miksi palkat ovat pieniä ja miksi otetaan mielummin vuokratyöläisiä, kuin palkataan omia työntekijöitä. Eikö ole ihan hullua, että ensin työntekijöiden palkkaaminen tehdään niin kalliiksi, ettei tekijöille voida maksaa kunnollista palkkaa ja sitten "yhteiskunta" maksaa erotuksen sosiaalitukina.
Tämä elämänsuunnan kriisini on tehnyt minulle hirmuisen hyvää. Kuinka minä kehtaan valittaa, jos onnistun omassa yritystoiminnassa maksamaan itselleni "vain" tonnin kuussa palkkaa!? Voi että olen ollut tampio! Monet ihmiset, jotka tekevät täyttä työpäivää toisen palveluksessa, eivät tienaa mitenkään olennaisesti enemmän. Ja minulla sentään on yksinäisyrittäjänä mieletön vapaus määrittää itse työaikani. Kun paistaa aurinko, voin jättää hommat sikseen ja lähteä ulos. Jos aamulla nukuttaa, saan jäädä sänkyyn. Jos haluan lähteä lomalle marraskuussa, voin tehdä niin välittämättä lain määräämistä lomakausista tai kertyneiden lomapäivien määrästä. Jos olen flunssainen, en joudu miettimään, kehtaanko jäädä kotiin vai raahaudunko töihin. Ja jos annan työn vallata mieleni liian syvältä, minulla on mahdollisuus myös ravistaa itseni siitä irti, tavalla tai toisella. Minullahan on asiat vähän hiton hyvin ja silti olen kehdannut olla tyytymätön nurisija. Minä olen vastuussa elämästäni, valinnoistani ja siitä, päätänkö olla kiitollinen osastani.
Ja juuri nyt minä osaan olla erittäin kiitollinen siitä, että minulla on pieni yritys, joka tuo minulle pientä toimeentuloa ja pieni osa-aikatyö, joka tuo minulle lisää pientä toimeentuloa ja antaa minun olla stressaamatta. Ja siitä, että minulla on myös vapaa-aikaa tehdä asioita, joita rakastan. Voiko tämän parempaa edes toivoa?
PS. Vuoksenniskalla Imatralla, osoitteessa Torikatu 7, on huomenna lauantaina klo 10-14 kirpputori ja minä menen sinne myymään Playmobileitani. Liian halvalla meinaan myydä, mutta kun tämä meidän pieni mökkimme on käynyt liian ahtaaksi kokoelmalleni ja ihmiset eivät tunnu ostavan niitä minulta kohtuullisella hinnalla, niin kokeilen sitten polkuhinnoittelua. Olen tehnyt julmaa karsintaa "tärkeä prinsessa - ei niin tärkeä prinsessa" -periaatteella ja sain aika paljon kavennettua hoviväkeä.
Lopuksi vielä sananen sponsoriltamme:
Yleisön pyynnöstä Sussu-tunikoita saa nyt ihan valmiiksi ommeltunakin. Toistaiseksi kokeillaan niin, että tilauksen tultua minä painan kankaan ja postitan sen Tampereelle taitavan ompelijan käsiin, joka ompelee Sussun valmiiksi ja postittaa asiakkaalle. Tästä saa tehdä tilauksia, klik.
