Hätäratkaisuna keksitty kylpyläloma Virossa osoittautui todelliseksi napakympiksi. Ainoa miinus oli se, että sieltä piti tulla kotiin. Suosittelen laitosmummolomaa kenelle tahansa ja erityisesti minunkaltaisilleni ei-niin-varakkaille, joiden pitää päästä irti arjesta parilla satasella.
Miten ihanaa olikaan, kun mitään ei tarvinnut itse järjestää ja ruokaakin sai kolmasti päivässä niin paljon kuin jaksoi syödä. Minä arvostan todella paljon tällaista täysihoitopalvelua, koska saan paniikkikohtauksia helposti silloin, kun pitää alkaa miettiä, missä syödään ja mitä syödään ja miten ravintolassa käyttäydytään ja pitääkö antaa tippiä. Oli niin huojentavaa marssia tuttuun ravintolasaliin ja mättää napa täyteen ruokaa. Itse ei tarvinnut huolehtia muusta kuin siitä, että oli ruoka-aikaan "kotona"!
Meidän neljän yön pakettiimme kuului kuusi hoitoakin, jotka sai itse valita melko runsaasta tarjonnasta. Kävin hierottavana, kellumassa ja joogavenyttelyssä. Lisäksi aamuisin oli tarjolla meren rannalla aamujumppa ja iltaisin vesijumppaa allasosatolla. Kylpylä oli erityisen kiva monenlaisine saunoineen, joista lempparikseni nousi suolasauna. Koko keho hierottiin suolalla ja sitten istuskeltiin lempeissä löylyissä odottelemassa suolan sulamista. Miten pehmeitä ja sileitä me olimmekaan!
Haapsalu oli silmittömän kaunis kaupunki! Miten meillä olikin niin hyvä tuuri, että matka sattui suuntaamaan juuri sinne? Minä nimittäin valitsin vain halvimman ja eteläisimmän mahdollisen, joka sopi yhteiseen loma-aikaamme. Siinä, missä kauniissa kaupungeissa yleensä on se "vanha kaupunki" eli pienehkö kaunis alue, niin Haapsalu olikin kokonaan kaunista. Kaupunki oli pullollaan toinen toistaan sievempiä, hauskan värisiä vanhoja taloja, joista oli pidetty huolta. Maailman kaunein rautatieasemakin siellä sattui sopivasti olemaan. Olin aivan haltioissani. Todellakin tuntui siltä, kuin olisi hypännyt
Astrid Lindgrenin kirjoista tuttuun Melukylään, paitsi että perspektiivi ei ollut niin pielessä!
Haapsalulla oli tarjota jotain meille molemmille. Minä sain kauniit talot, linnan ja pikkukaupungin rauhallisuuden sekä hotellihuoneen, jossa ei tarvinnut korvatulppia! Sulo sai poiketa kauppoihin ja kokeilla sup-lautaa ja uiskennella ja saunoa mielin määrin. Vuokrasimme polkupyörät pariksi päiväksi ja niillä oli kätevää sinkoilla
pitkin poikin tunnelmallisia katuja ja kujia auringon helliessä mieltä
ja kehoa.
Ja mikä ihaninta, Haapsalussa todellakin paistoi aurinko ihan koko loman ajan. Se oli se kaikkein suurin onni. Vaikka lähdimme matkaan jo lauantaina, vasta tiistaina en enää tuntenut tarvetta käydä päiväunille. Siinä vaiheessa ymmärsin, miten paljon minä olinkaan lomaa oikeasti tarvinnut. Aika loppui tietysti aivan kesken ja rentoutumispäiviä olisi tarvittu vielä paljon lisää. Kotiinpaluu oli ahdistava ja mieleni apea ja väsymyskin palasi takaisin. Mutta onneksi täälläkin on nyt lopulta ollut kesäisiä päiviä, mikä on valostuttanut mieltäni paljon.
Sen huomasin, että vaikka minun oli tarkoitus olla tekemättä lainkaan töitä kahteen viikkoon, niin en vaan pysty hyvällä omallatunnolla olemaan kokonaan niistä erossa, jos olen kotosalla. Vaikka to do -lista vaivaa, ajatuskin töihin tarttumisesta aiheuttaa pakokauhuista tunnetta. Päätin aikatauluttaa itselleni pari tuntia töitä päivässä tämän viikon ajan pehmeäksi laskuksi.
Minun täytyy muistaa jatkossa pitää oikeita lomia. Se tarkoittaa penninvenytystä ja sitä, että lähden matkalle ainakin pari kertaa vuodessa. Jos mieli ei kotona millään pääse irti kaikista pitäisitehdä-asioista, niin sitten on pakko poistua välillä. Vaikkapa virolaiseen kylpylään.
