Juhannusvauva

No ei ihmisvauvaa, mitä te oikein kuvittelette! Ja minähän sanoin, ettei meille enää tule yhtään lemmikkiäkään Kertun jälkeen.

Nyt meille kuitenkin tuli Hermanni.

Se onkin persoonallinen kasvi! Hermanni lähti matkaan eilen Viipurista, jossa olimme juhannusretkellä. Se on lihansyöjä, kärpäsloukku on hänen lajinsa. Vasta kun pääsimme Suomen puolelle, aloin tutkia, miten kärpäsloukkuja hoidetaan. "Vaativa kasvatettava... ei suositella ensimmäiseksi kasviksi... vaatii hyvän viherpeukalon... haastava..."

Voi tsiisus! Enhän minä saa pidettyä hengissä edes orvokkia! Näin painajaisia Hermannista viime yönä. Se teki koko ajan kuolemaa. Kaikki ihmiset nyppivät sitä ja härnäsivät. Se nuutui, muuttui harmaaksi vanhukseksi ja kuoli pois. Heräsin aivan surkeana, ja minua ihan pelotti mennä katsomaan, miten Hermannin eka yö oli sujunut.

Hyvin oli sujunut. Enkä minä nyt ihan oikeasti ymmärrä, mikä sen hoidossa voi olla niin vaikeaa? Vähintään yön yli seissyttä hanavettä koko ajan lautasella, jotta kasvualusta pysyy kosteana. Ei multaa, vaan turvetta. Yksi kärpänen kuukaudessa. Siinä se.

Talveksi talvehtimaan 0-8 asteiseen tilaan. Siinä on ehkä se haaste? Mikä on oikea päivä viedä Hermanni talviunille? Mikä on oikea päivä herättää se? Entä pitäisikö minun siirtää se isompaan ruukkuun? Nyt vai talvella? On näköjään olemassa lihansyöjäkasvifoorumi. Ehkä kysyn syksyllä sieltä neuvoja, jos Hermukka on yhä hengissä silloin. Toisaalta blogin lukijoista löytyy aina asiantuntijoita. Onko teistä kukaan lihansyöjäkasviekspertti?

Annoimme sille kaksi hyttystä. Ihan uskomatonta, miten se toimii! Olin satavarma, ettei viipurilaisesta marketista ostettu lihansyöjäkasvi voi toimia, mutta niin vaan Hermanni louskautti salannopeasti kitansa kiinni ja sinne jäivät itikat.

Minä luulen, että tällainen lemmikki on minulle se paras. Ei ehkä tule niin iso itku sitten, kun se kuolee. Tai tuleehan siitä. Olen nyt jo siihen aivan kiintynyt! Sillä tuntuu heti olevan melkein nisäkkään luonne, kun sitä voi ruokkia. Aivan samalla lailla Kerttukin oikein hyökkäsi hyttysten kimppuun, kun niitä sille tarjoilimme!

Meillä oli mukava turismuspäivä Viipurissa. Kävimme Monreposissa ja Viipurin linnassa. Söimme tajuttomasti herkkuja.

Niin siistiä!

Meille tulee huomenna toimittaja-kuvaaja-yhdistelmä tekemään jotakin juttua johonkin lehteen. Suloa tympii ja minuakin jo vähän harmitti, että pitikö taas mennä sanomaan kyllä ja ottamaan ylimääräistä stressiä. Mutta nyt, kun tämän ansiosta siivosimme koko kodin, niin eipä kyllä harmita enää yhtään! Siisti koti vaan saa ihmisen niin hyvälle tuulelle. Miksi kummassa emme osaa pitää sitä sellaisena? Ja miksi emme siivoaisi yhtä tehokkaasti joskus muulloinkin?

Suloa harmittaa esitellä repsottavia tapetteja, kehnoa remontointijälkeä, puuttuvia listoja ja ylipäänsä kaikkea rempsallaan olevaa. Minua ei haittaa. Tämä on meidän kotimme, sellaisena kuin se meille kelpaa. Eivät ne jutuntekijät tule tänne arvostelemaan meitä, vaan haluavat vain täytettä lehteensä. Ymmärtääkseni painetuilla lehdillä on aika haastavat ajat nykyisin.

Vaikka en ole itsekään kamalan innoissani ajatuksesta lehden sivuille pääsemisestä, niin jotenkin tuntuu velvollisuudelta suostua, kun olen itse aina suuna päänä kiukkuamassa valkoisen ylivallasta kaikissa sisustuslehdissä. Jos joku kerrankin kiinnostuu värikkäästä kodistamme, niin pitäähän se osata ottaa kohteliaisuutena.

Siisti koti sai minutkin innostumaan kuvaamaan pitkästä aikaa. Ei tule olemaan helppo tehtävä huomisella valokuvaajalla löytää täältä lehtikuvan arvoisia kohtia. Toivottavasti ammattilaisen silmä näkee täällä kauneutta, jota omat silmämme eivät osaa katsoa.

PS. Sulo osallistui Fiskarsin kirveskilpailuun. Jos haluatte avittaa häntä eteenpäin, niin käykää antamassa äänenne hänelle tästä. Sivusto on vähän hankala. Ensin pitää hakea m.jappinen, sitten antaa sähköpostiosoite ja sitten vasta voi klikata äänestä-painiketta. Ja seuraavan kerran saa äänestää vasta vuorokauden kuluttua. Ainakin ovat varmistaneet, ettei joku tykitä itselleen miljoonaa ääntä. :)


Lopuksi vielä  rättimainos.