Jaarittelen mitä jaarittelen

Viime vuosina kesät ovat kadonneet minulta. Ne alkavat ilman, että tajuan niiden alkavan ja ne loppuvat juuri silloin, kun vasta olen kerinnyt huomata, että kesä alkoi. Tänä keväänä päätin, ettei kesä karkaa. Päätin joka ikinen päivä ihan varta vasten pysähtyä katsomaan ja aistimaan, tuntemaan ja kuuntelemaan, miltä kesä vaikuttaa. Niinpä olen huomannut, että omenapuussamme on ekan kerran ihan hirveästi kukkia. Olen huomannut, että hetkittäin voi jo kävellä paljain jaloin. Olen huomannut, että tiedossa on runsas mustikka- ja puolukkasato. Olen huomannut, että voikukat ovat ohi ja kielot tuoksuvat. Olen huomannut neonvihreyden vaihtuvan perusvihreydeksi. Olen huomannut, ettei koivu kukkinut juuri lainkaan. Olen huomannut, ettei enää voi hiihtää...

Silti kesä kiitää, vaikka kuinka keskityn sen havainnointiin. Joudun tekemään nyt aika reippaita aamustailtaantyöpäiviä Tomppa-tuotteiden kanssa, mikä tietysti edesauttaa kesän kiitolaukkaamista. Olen myös jotenkin vahingossa onnistunut täyttämään kesäni kaikenlaisilla myyntitapahtumilla, mikä tarkoittaa sitä, että lomailu ei taida olla teemana tänäkään kesänä. Sydämeni pohjasta toivon, että se kannattaa ja pääsemme syksyllä tai talvella sitten jonnekin matkalle.

Remontista me aiomme pitää kuitenkin lomaa. Emme koskekaan ikkunanpokiin, ellei jostain syystä satu tulemaan silmitöntä maalaushimoa. Pikkuhiljaa olen alkanut opetella ajattelemaan tätä taloa sellaisena, ettei valmista tulekaan ikinä ja vaikka ei tule, niin se ei tosiaankaan haittaa mitään. Kun muutimme tänne viisi vuotta sitten, minulle oli tosi tärkeää saada kaikki valmiiksi "ennenkuin kuolemme" ettei sitten harmita jälkeenpäin. Jälkeenpäin?

Aluksi minulle oli myös tärkeää sisustaa koti niin, että tänne syntyy kauniita, valokuvauksellisia kokonaisuuksia. Niin, että näyttää hyvältä blogissa ja näyttäisi hyvältä myös sisustuslehdissä. Olen karistanut sen tavoitteen aivoni sopukoista aivan huomaamattani. Tajuan sen nyt, kun menin hölmöyksissäni lupaamaan, että meidän kodista saa tulla tekemään juttua johonkin lehteen. Meillähän ei enää ole valokuvauksellista! Sisustus on nyt käytännön sanelemaa. Huonekalut sijaitsevat paikoissa, joissa ne ovat järkeviä, eivätkä enää paikoissa, joissa ne näyttävät hyviltä. Ennen niin ihanan asetelmallinen toimistonikin on nyt täysin mahdoton valokuvata, kun keskellä kaikkea levittyy Playmobil-maailma.

 ...

PS: Iso kiitos kaikille, jotka kävitte Oulun Käsityökorttelissa viikonloppuna. Ihan harmittaa, että minä päätin jäädä sieltä pois. Niin mahtavan hyviä tunnelmia ovat muut yrittäjät raportoineet! Korttelia oli selvästi odotettu, kauppa kävi ja ihmisiä piisasi. Huippua!

Kun tekee kaiken, niinkuin kuuluu...

... niin ei kerkiä muuta tehdäkään. Ja minä puhun nyt Homomaatuska Tompan lanseerauksesta. Kaikki päivät täyttyvät tomppailusta. Olen tehnyt Tompalle kokoomasivun sivustolleni, olen rakentanut verkkokaupan ja varannut homomaatuskatomppa.fi-osoitteen. Olen pitänyt Tompan fb-sivua aktiivisena ja tehnyt Instagramiin tilin, sillä eihän minulla ollutkaan siellä vasta ennestään kuin neljä tiliä, niin samalla kai sitä viidennettäkin päivittelee...

Olen tehnyt tuotelappuja ja tilannut materiaalia. Olen laittanut Facebookiin arvonnan, joka toi huimat kolmesataa uutta tykkääjää Tompan sivulle ja antoi minulle kullanarvoista tietoa siitä, mikä tuote voisi olla fiksu sijoitus. Olen saanut Sojan miehensä kanssa suostumaan valokuvamalleiksi ja raahannut heidät Svetogorskiin kuvattavaksi. Olen käsitellyt kuvia Photoshopissa ja tehnyt mainoskuvia valmiiksi. Olen kirjoittanut lehdistötiedotteen, joka lähetetään Käsityökorttelin uutiskirjeenä medialle ja yrittänyt opetella Etsy-kaupan avaamista. Olen suunnitellut tuotevalikoimaa.

Kaikki muu alkaa olla kunnossa, paitsi että minulla ei ole niitä tuotteita! Sillä pelkkään oheishommaan on kulunut niin paljon aikaa, että tuotteiden valmistaminen on jäänyt ihan hunningolle! Ensimmäinen erä kasseja ja laukkuja sitten kuitenkin kävivät kaupaksi ihan mukavaksi, molempia sortteja taitaa olla tuossa enää yksi myymättä. Se antoi minulle uskoa, että kyllä tästä jotain voi syntyä. On ollut ihanaa olla taas innostunut työnteosta.

Olen päättänyt, että Tompan oma verkkokauppa aukeaa 27.6, eli samana päivänä, kun olen tuotteideni kanssa Helsingin Kaivopuistossa Priden Puistojuhlassa. Se tarkoittaa sitä, että tuotteita on oltava runsaasti, jotta niitä riittää sekä verkkokauppaan myyntiin että mukaan Helsinkiin. Tiedossa on siis varsin kiireiset kolme viikkoa.

Minusta on kivaa, että puistojuhla on palannut Kaivopuistoon, joka on iso ja hyvänmallinen tällaiselle massatapahtumalle. Olen pari kertaa ollut mukana marssilla ja puistojuhlassa, mutta en koskaan työn merkeissä. Älyttömän mielleäni lähtisin nytkin marssimaan, mutta se ei ole mahdollista, koska siinä vaiheessa pitää olla muiden käsityöläisten kanssa jo vinhaa vauhtia viimeistelemässä myyntitelttaa.

....

PS: Käsityökortteli on Oulussa perjantaina ja lauantaina, mutta minä olen perunut osallistumiseni sinne. Olen pahoillani, jos odotit Riepukioskilla asiointia.