perjantai 4. heinäkuuta 2014
Kysytään ja vastataan
1. Mikä saa sinut ärtymään kotioloissa?
Tähän on helppo vastata. Tietokone. Tietokoneella istuminen ruokkii tietokoneella istumista. Tietokoneella istuminen aiheuttaa ärtymystä ja ärtymys ruokkii ärtymystä. Tietokoneelta en pysty nousemaan pois, vaikka huomaan ärtyväni ja ärtymys kasvaa siitäkin. Koko päivä pilalla, ja mitään en ole saanut aikaiseksi. Sellaiset päivät, kun jotenkin onnistun vastustamaan tietokoneen vetovoimaa, ja alankin tehdä jotain ihan muuta, ovat yleensä erittäin hyviä päiviä ja menen illalla nukkumaan tyytyväisenä itseeni. Tietokonepainotteisen päivän jälkeen menen nukkumaan itsetunto mössönä ja varmana siitä, ettei minusta ole mihinkään.
2. Entä yhteiskunnallisesti?
Homoteema. Minulla nousee raivo jo siitä, että joudun ajattelemaankaan tätä. En voi käsittää, että 2010-luvun Suomessa me joudumme edes miettimään sitä, saavatko kaikki ihmiset olla ihmisiä! Meillä on lakeja, jotka laittavat toiset ihmiset alempaan kastiin vain sen takia, että sattuvat rakastamaan "väärää" ihmistä. Sellaiset lait ovat sairaita. (Alan taas kiehua!)
Norjassa ollaan meitä valovuosia edellä. Siellä samaa sukupuolta olevat ovat saaneet mennä naimisiin jo vuodesta 2009 saakka ja heillä on ihan samat oikeudet adoptioon ja hedelmöityshoitoihin kuin hetskuillakin. Ja viimeisimmäksi ilouutiseksi juuri luin, että Norjassa poistetaan henkilötunnuksista sukupuolitunnus. Pieni asia melkein meille kaikille, mutta pienelle transihmisten joukolle suuri. Hyvä Norja! Norjan esimerkki kertoo sen, että kaikki onnistuu, kun vaan pannaan toimeksi.
(Tämä asia on sitten minulle niin herkkä paikka, että älkää viitsikö vaivautua sanomaan vastaan. Saatan poistaa jokaisen sellaisen kommentin, sillä tämä blogi on minun maatani, eikä minun tarvitse omalla maallani joutua suuttumaan.)
3. Miten käsittelet ärtymystäsi ja miten se helpottaa?
Se helpottaisi, jos tekisin jotain, siis ihan mitä tahansa konkreettista, johon liittyy pienikin liike. Oli se sitten ikkunoiden rapsututusta, polttopuiden pilkkomista, ompelemista, siivoamista tai kävelemistä. Mutta yleensä en ärtyneenä saa sellaista aikaiseksi, vaan ryven ärtymyksessäni, kunnnes Sulo käy kimppuuni ja kutittaa. Se irrottaa minut märehtimisestä, vaikka inhoankin kutittamista.
4. Mitkä ovat pikkumaisia piirteitäsi ja miten niiden kanssa elät?
Sulo: "Sinuu ei saa neuvoa missään. Sie olet niin aasi. Ja siulla on niitä ihmeellisiä sääntöjä. Jos joku asia on siulle vaikka sisustuksen kannalta tärkeä, niin se on ihan sama, onko se käytännöllinen vai ei."
Jouduin kysymään tätä Sulolta. Sitten jouduimme katsomaan wikipediasta, mitä pikkumaisuus oikeastaan tarkoittaa. Jos nuo asiat ovat pikkumaisuutta, niin ei minulla ole ongelmia elää niiden kanssa. Sulollahan se vaikeaa on!
5. Mistä erityisesti ilahdut tai nautit?
Auringosta ja lämmöstä. Kun aurinko paistaa ja lämpötila lähenee kolmeakymmentä, saan kauheasti aikaan!
6. Mitä unelmointi sinulle merkitsee? Vai unelmoitko?
No unelmoin. Ehkä liikaakin. Sitten petyn tosi karvaasti, kun unelmat eivät toteudu. Tämän vuoksi en lottoa. Jos Sulo kertoo tehneensä loton, minä suunnittelen heti täysillä, mitä kaikkea tehdään niillä rahoilla ja sitten lauantai-iltana tipun tosi korkealta. Toisaalta tiedän, että vain unelmat vievät eteenpäin ja minulle onkin jo langennut niin hirmuiset määrät toteutuneitakin unelmia, että olen kiitollinen ja onnellinen.
7. Taito, jonka haluaisit oppia?
Tanssimisen taito. Siihen tarvitaan rytmitajua, notkeutta ja heittäytymistä. Minulla ei ole niistä mitään. Haluaisin käydä lavatansseissa, sillä se olisi parasta mahdollista liikuntaa. Yritin ehdottaa Sulolle, että menisimme lavatanssikurssille syksyllä, mutta taidamme kuitenkin mennä Venäjän kurssille.
8. Taito, jonka voisit opettaa muille?
Ei minulla taida olla mitään sellaista taitoa. Osasin aiemmin jongleerata kolmella pallolla, mutta kun hiiret söivät ne pallot, niin sekin taito on minulta kadonnut.
9. Lempikotityösi?
Voiko sellaista olla? Laittelen suht mielelläni tavaroita paikoilleen, mutta varsinainen siivoaminen ei sitten kyllä innosta ollenkaan. Pyykinpesu ja imurointi vielä menettelevät joskus harvakseltaan, mutta pölyjen pyyhkiminen, lattioiden luuttuaminen ja tiskaaminen ovat mission imbossible. Onko sisustaminen kotityötä? Ja mööpleeraus? Ne ovat minun lempejäni!
10. Onko sinulla koti, asumus, tavaroiden tukikohta vai jokin muu? Entä kuinka tärkeä tai arvokas se on? Haavoittuisitko, jos menettäisit sen itsestä riippumattomista syistä?
Kotini on minulle minä itse. Haavoittuisin tietysti. Kuitenkin kun tätä ikiomaa unelmakotia on nyt neljä vuotta elänyt, hengittänyt ja rakastanut, niin ajatus täydellisestä kodista on muuttunut. Kodin ei välttämättä tarvitsisi olla näin suuri riesa, työmaa ja taakka. Olisi ihan mukavaa, jos kaikki olisi järkevän kokoista, siistiä, ehjää ja puhdasta, kulmat suoria ja koko koti sellainen, että sen voisi jopa jättää vaikka pidemmäksikin aikaa. Ja palata aina takaisin.
10. Mitä haluaisit sanoa 15-vuotiaalle minällesi?
Oijoi. Sanoisin, että 25 vuoden kuluttua olet onnellinen. Kaikki se, mitä sitä ennen tapahtuu, varmasti vahvistaa sinua, vaikka et sitä sillä hetkellä uskoisikaan.
Nämä kysymykset napsin mukaan Saaristohuvilalta. Ottakaa te ne mukaanne täältä!
Kuvat ovat eiliseltä matkaltamme Käkisalmeen, eivätkä liity tekstiin millään lailla.
torstai 3. heinäkuuta 2014
Siellä jossain
Bloggaajatoveri Koti1898 kyseli jokunen aika sitten, miltä se venäjänsininen näyttää. Minä en osannut sanoa, mutta lupasin valokuvata niitä turkoosihtavia taloja, joita reissuillamme näemme.
Niitä on siellä varsin paljon, mutta tässä postauksessa on vain muutama kuva. Jos tuo väri on se kuuluisa venäjänsininen, niin se on aika hankala valokuvata ja hankala myös kuvailla sanoin. Se on jotakin turkoosininisen ja taivaansinisen väliltä. Se vaikuttaa olevan suosittu väri, ja erityisesti sitä näkee vanhojen talojen seinissä kauniisti haalentuneena.
Näissä valokuvissakin se näyttää joka kuvassa eriväriseltä, vaikkakin aina kauniilta. Mahtaakohan minulla olla edes oikea sävy bongattuna? Olisiko jollakulla teistä parempaa tietoa "ryssänsinisestä"?
Svetogorskin poliisiasema maalattiin vastikään tuolla turkoosiinmenevällä sinisellä ja sitä näkee myös aidoissa, porteissa ja käsittelemättömälle puupinnalle jätettyjen talojen ikkunanpielissä. Minusta se sopii mainiosti ruskean puun kaveriksi. Harmittaa, etten hoksannut valokuvata yhtäkään ikkunaa!
Tässä paritalossa näkyy uutuuttaanhohtava sininen ja naapurin puolella se, minkä me olemme ristineet vastaavasti venäjänvihreäksi. Räikeä mintunvihreä on toinen yhtä suosittu väri talojen seinissä, kuin tämä puheenaoleva sininenkin.
Minä tietysti kuvaan mielelläni näitä ränsistyneitä vanhoja rakennuksia, mutta tätä sävyä näytään sudittavan vielä nykyisinkin mieluusti seiniin - myös upouusiin taloihin.
Panin merkille tänään, että betoniset bussipysäkkien katokset on maalattu aina jommallakummalla näistä väreistä, jos ne vaan maalattuja ovat.
Me löysimme tänään Laatokan. Ja sen Käkisalmenkin. Käkisalmi oli pettymys, mutta Laatokka onneksi ei. Tosin rannan löytäminen oli uskomattoman vaikeaa. Mikään tie ei vienyt rantaan asti ja ne, jotka ilmeisesti veivät, päättyivät meidän osaltamme puomeihin ja sotilastyyppeihin. Lopulta, aika pettyneissä tunnelmissa satuimme osumaan oikealle tielle ja toden totta päädyimme sinne, missä Vuoksi loppuu: Laatokan rannalle. Reissu kannatti kuitenkin.
Olen luullut, että meidän oma Immolan rantamme on maailman paras ranta, mutta nyt huomasin erehtyneeni. Kyllä tämä jokisuu Laatokan rannalla vei kirkkaan voiton käsittämättömän hienon hiekkansa ansiosta. Ja sitä jatkui ja jatkui. Vesi oli kirkasta ja aivan tolkuttoman kylmää.
Harmi, että oli sateista ja koleaa. Hellepäivänä olisi hienoa päästä tuolla rannalla käymään. Mahtaisikohan se silloin olla täynnä porukkaa vai olisiko se silloinkin kovin rauhallinen?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
















