Pitkästä aikaa kerron teille Kertun kuulumisia.
Sen tv-talohan on nyt kaksikerroksinen ja Kerttu tuntuu viihtyvän siellä varsin hyvin. Uskon, että nyt alkaa huonekalushakki siellä riittää, sillä kaikki on toimivaa. Kivaa linnaa Kerttu osaa käyttää kulkureittinä kerrosten välillä, vaikka välillä se yrittääkin oikoreittiä ruokakupille. Siitä seuraa maahanmätkähdyksiä, sillä poikamme ei ole mikään trapetsitaiteilija.
Alakerran hämärässä nurkassa on sen pesäkolo, puruja kaiveltavaksi ja pahviputkia lymyilyyn. Toisessa nurkassa on Kertun vessa. Olin niin suunnattoman onnellinen, kun muutama viikko sitten tv-taloa siivotessani löysin nurkasta litimärät sanomalehtipaperit. Kepa oli lopultakin oppinut pissaamaan pesäkolonsa ulkopuolelle! Voi sitä äidin ylpeyttä!
Aiemmin Kerttu pissaili pesäkoppiinsa, mikä aiheutti sen, että jouduin jatkuvasti olemaan putsaamassa koppia ja Kerttu otti nokkiinsa, kun pesään puututtiin yhtenään. Sitten luin netistä, että pesäänpissaaminen voi viitata liian suureen pesäkoppiin ja päräytin kopin puolta pienemmäksi. Aluksi Kerttu loukkaantui ja siirtyi kokonaan majailemaan pahviputkiin, mutta otti sitten kopin taas omakseen. Ja rupesi pissaamaan juuri sinne, minne pitääkin!
(En voi uskoa, että raportoin juuri blogissani jonkun älyttömän jyrsijän pissaamisesta.)
Ihan oman viihtyvyyteni takia olen lisännyt pari väripilkkuakin taloon.
Yläkertaa kannattelevat pahvirullat minä teippasin punaisella teipillä.
Kertun serkkutyttö maalasi juoksupyörän punaiseksi. Hamsteri ei kuulemma näe värejä ja siksi sen häkin sisustus voi olla vaikka kuinka riemunkirjava. Pitää vain muistaa käyttää myrkyttömiä maaleja siltä varalta, että eläin alkaa jyrsiä maalattuja pintoja. Tosin Kerttu ei ole koskaan jyrsinyt kalusteitaan tai tv-talon ilma-aukkojen kaltereita, tai muutenkaan tehnyt tuhojaan. Tämän perusteella vakuuttelen itselleni sen olevan onnellinen ja tervepäinen hamsteri.
Juoksupyörästä ei ole tullut sille mikään pakkomielle, vaikka se mielellään sinne meneekin ravaamaan. Katsokaa, mikä möhkäle (48 grammaa) Kertusta on kasvanut. Poissa ovat vauva-aikojen söpö pyöreys ja holtittomat ilmalennot.
Aina välillä laitan pyörän sisäpinnalle hienon hiomapaperin. Tämä sen vuoksi, että Kertun kynnet kuluisivat paremmin. Jos sen kynnet kasvavat liian pitkiksi, ne pitää leikata ihmisten kynsisaksilla. Emme näiden kolmen kuukauden aikana vieläkään ole pystyneet käsittämään, miten sellainen ylipäänsä olisi mahdollista. Kynnet ovat ohuet kuin ompelulanka, sormet hentoa hennommat ja itse Kerttu niin liukasliikkeinen pikku silakka, että sen piteleminen kynsienleikkuun ajan on ihan utopiaa. (*
Uusin aktiviteetti on huvipuistoon rakentamani labyrintti. Siitä tuli heti Kertulle mieleinen leikkipaikka. Sen sokkeloihin on mukavaa laittaa Kertulle yllätyksiä, kuten herkkupaloja tai kylpyhiekkaa.
Kylpyhiekka on hassu juttu. Heti, kun Kerttu kohtaa hiekan, se heittäytyy selälleen kiemurtelemaan.
On kyllä törkeää laittaa puolustuskyvyttömän alaikäisen alastonkuva nettiin, mutta siitä huolimatta, saanko esitellä, Kylpevä Kerttu:
*) Lisäys jälkeenpäin: Kyllä ne kynnet opittiin leikkaamaan, eikä se niin mahdotonta sitten kuitenkaan ole.
