Maaliskuuni on ollut melkoisen heikko myynnillisesti. Hienosti menneiden marras-, joulu-, tammi- ja helmikuun jälkeen maaliskuun hiljaiselo ei ensin säikähdyttänyt minua. Niinhän se vaan on, että välillä kauppa käy paremmin ja välillä ihan surkeasti. En siis murehtinut, vaan touhuilin muita juttuja. Ei ollut kiirusta ommella lisää rättejä, kun varastossa oli ihan hyvät saldot.
Niinpä upouusi saumurini jäi heti saapuessaan odottelemaan joutilaana työn alkua. Kun minä sitten lopulta päätin tormistautua ja ryhtyä kasvattamaan hitaasti hupenevaa varastoani, en kerinnytkään saumuroida kuin pari rättiä, ennenkuin saumuri alkoi kiukutella. Toinen neulalanka ei yhtäkkiä suostunutkaan pysymään kireänä.
Syöksyin viemään koneen Lappeenrantaan myyjälle korjattavaksi. Herttainen korjausmies laittoi sijoiltaan menneen langankiristimen paikoilleen ja vakuutti, ettei se enää löystyisi. Niinpä minä ajoin takaisin kotiin jatkamaan töitä.
Sain ommeltua kaksi rättiä, ja lanka alkoi taas tehdä lenkkiä! Olin ihan raivona. Jos ostan lähes tonnin hintaisen saumurin, minä oletan, että se toimii kunnolla. Enkä suinkaan oleta, että joudun ajeluttamaan saumuria melkein 100 km joka päivä, jotta joku napsauttaisi viallisen kiristimen paikoilleen.
Laitoin eilen verkkokauppaan alennusmyynnin siinä toivossa, että myynti vilkastuisi hiukan. Mutta sepä vilkastuikin enemmän, kuin kuvittelin.
(Kiitos muuten teille kaikille blogin lukijoille tilauksistanne! Panin eri koodin Facebookiin ja tänne ja katsoin, kumpi on tehokkaampi markkinointikanava. Blogi vei voiton ihan 6-0!)
On ihanaa pakata rättiä toisensa perään kirjekuoreen ja kiikuttaa niitä postiin. Mutta varastokaappinipa on nyt noloa katsottavaa. Ja saumuri on huollettavana. Tänään saan kuulla, onnistuuko sen korjaaminen vai pitääkö se lähettää Berninalle tutkittavaksi. Olen siis ilman saumuria nyt epämääräisen ajan. Ilmeisesti myös jokseenkin ilman tuloja, sillä nämä vaivaiset riepulaiset eivät ihan pitkään tuo puuroa aamupalapöytään.
Päätin olla panikoimatta ja käyttää ajan hyödyllisesti. Kun ei ole saumuria, pitää leikata rättejä valmiiksi. Minulla on noin 70 metriä kangasta painettuna. Siinä riittää leikkaamista. On sitten saumurille hommia, kun se palaa lääkäristä.
Leikkaamisessa on vain yksi ongelma. Minä en osaa olla ergonominen. Niskani menee aina niin jumiin jo parin tunnin jälkeen, että saan silmittömän päänsäryn. Ja jos leikkaan koko päivän, niinkuin nyt olisi viisainta, olen ihan raunioina illalla.
Siksi minä siivosin vintin eilen! Olen mestari välttelemään inhottavia työvaiheita.
