Kaikessa onnellisuudessani istuskelin tietokoneella, kun yhtäkkiä tunsin käsissäni tuulenpuuskan. Aivan häkellyin; eihän täällä enää pitäisi tuulla, kun ikkunat korjattiin viime kesänä.
Mutta katsokaa, mitä talven aikana on tapahtunut! Puuseppähän suurensi toimiston pokat kauttaaltaan, koska niissä oli miehenmentäviä rakoja karmeja vasten. Kun pokat syksyllä vihdoin saatiin paikalleen, ne olivat niin tiukat, ettei niitä meinannut millään saada asettumaan paikoilleen. Niin tiiviit ne olivat, että minä jätin ilolla toimiston ikkunat teippaamattakin.
Mutta mikä on tilanne nyt? Ihan kauheat raot on taas joka puolella ja tuuli käy sisään aivan vapaasti. Olihan turha työ! Pokat ovat kutistuneet aivan mahdottoman paljon. Hirveästi meni rahaa, hirveästi tehtiin töitä, ja lopputulos on ihan yhtä onneton kuin lähtötilannekin.
Todella masentavaa. Tässä valossa en ole ollenkaan innoissani kevään tulosta ja siitä, että ilmeisen turha ikkunaremontti taas pääsee jatkumaan.
Hyvin tuulettuva koti on luksusta nykypäivänä, mutta kyllä silti nyt kiroiluttaa.
