Minä vallan inspiroiduin kommenteistanne taannoiseen polttopuupostaukseen, jossa harmittelin rumien banaanilaatikoiden valloittavan kotimme talviajaksi. Eilen illalla sitten päätinkin ihan yhtäkkiä, että nyt minä ompelen banaanilaatikoihin sisäpussit.
Tein laatikon muotoisen pussin vanhasta lakanasta ja ompelin reunaan kauniin kangassuikaleen, joka sopii huoneen muuhun sisustukseen.
Nyt meillä on värikoodatut puunkantolaatikot. Näistä tietää jo liiterissä, minkä kokoisia klapeja mihinkin laatikkoon laitetaan, sillä jokainen uuni on oma persoonansa ja tykkää ihan tietynlaisista puista.
Työhuoneen suuren uunin pesä on varsin pieni, joten tähän Ikean kankaalla ja kirpparipitsillä somistettuun laatikkoon laitetaan lyhyitä ja muhkeita klapeja.
Turkoosin kamarin turkoosiin laatikkoon voi laittaa pitkiä ja hiukan hennompia palikoita, sillä kyseisen huoneen pienehkö uuni lämpenee nopeasti ohuemmilla puilla, jotka palavat iloisesti.
Salin mummomaiseen sisustukseen valitsin vanhan joululiinan. Tämä laatikko on lempparini. Vaikka kantoaukot jäävätkin kankaan alle piiloon, käsi sujahtaa niihin helposti ja kangas väistyy sujuvasti tieltä.
Mitä leveämmän reunuksen kangasta laittaa laatikon ulkopuolelle, sitä vähemmän loota näyttää siltä, mikä se todellisuudessa on. Ja mitä napakamman pussin onnistuu ompelemaan, sen kauniimmalta kangas laatikon ympärillä näyttää. Tämä pinkki pellava jäi vähän liian väljäksi.
Vaikka pahvilaatikot ajan kuluessa rispaantuvat ja kahvat repeilevät, kangas todennäköisesti kestää hyvänä vaikka kuinka kauan. Uuden banaanilaatikon voi sitten vaihtaa tilalle, kun edellisestä aika jättää.
Täällä on muuten ihan hullun pimeää tänään. Jouduin käyttämään melkein minuutin mittaista valotusaikaa, kun otin nämä kuvat. Se on niin pitkä aika, että jokaista kuvaa ottaessani kerkesin monta kertaa hätääntyä, että jäikö se kamera jotenkin jumiin.
