Operaatio Olohuone on alkanut! Muistatteko vielä kuvan, jonka johdattamana valitsin olohuoneemme värimaailman (kliks, jos ette muista)?
Olennaista oli siis saada tummanharmaa sohva. Sohvan virkaa on meillä hoitanut 50-luvun laveri vaahtomuovipatjoineen (kliks, niin näet millainen). Mitään uusia huonekaluja me emme nyt harkinneetkaan hankkivamme, joten laverisohva piti tuunata.
Yritin ensin keksiä, mistä voisin ostaa älyttömän halpaa, harmaata, tukevaa kangasta, mutta onneksi en löytänyt sellaista mistään. Olin nimittäin tyystin unohtanut omistavani kymmeniä metrejä armeijan sarkakangasta. Kun yhtäkkiä sitten ymmärsin, että tarvittava kangasaarrehan on jo olemassa, ryhdyin heti toimeen.
Huoneen kalustukseen kuuluu Askon vanha nojatuoli. Se on todella kauniin muotoinen, mutta verhoilu on ankean värinen. Meinasin irrottaa tuolista kankaat kokonaan, mutta kun käsiini alkoi varista kuivahtanutta vaahtomuovia, päätin jättää kankaat paikoilleen ja verhoilla sarkakankaalla niiden päälle.
No, verhoilla ja verhoilla... kunhan nyt napsuttelin niittipyssyllä kankaan jotenkuten paikoilleen. Ihan siedettävä siitä tuli, mutta tällä kokemuksella olen yhä sitä mieltä, että toimiston sohva saa odottaa ammattiverhoilijan käsittelyä.
Tuolin selkänojan koristeeksi ompelin turkoosin pitsiliinan, joka on joskus tarttunut mukaani kirpparilta. Koska harmaaseen olohuoneeseen tulee pirteinä väriläikkinä turkoosin lisäksi pinkkiä, limenvihreää ja oranssia, pujottelin vähän sukkalankojen jämiä pitsiliinan lomaan.
Päällystin sohvan vaahtomuovipatjan ja ompelin selkänojaksi tyynyjä. Tyynyjen täytteenä käytin bambutiskirättien saumuroinnista syntyvää silppua. Voitte uskoa, että sitä on tässä talossa melkoinen määrä. Neljään tyynyyn sain uppoamaan melkein kaksi jätesäkillistä bambusilppua. Yhden tyynyn painoksi tuli neljä kiloa! Niitä ei kannata koskaan yrittääkään pestä. Kun neljä kiloa tiivistä bambuneulosta imee itseensä vettä, tyyny ei kuivuisi ikinä. Siksi tein päällisistä irroitettavat.
Samalla ompelin samasta kankaasta hupun myös isolle rahille.
Huoneen kalustukseen kuuluu Askon vanha nojatuoli. Se on todella kauniin muotoinen, mutta verhoilu on ankean värinen. Meinasin irrottaa tuolista kankaat kokonaan, mutta kun käsiini alkoi varista kuivahtanutta vaahtomuovia, päätin jättää kankaat paikoilleen ja verhoilla sarkakankaalla niiden päälle.No, verhoilla ja verhoilla... kunhan nyt napsuttelin niittipyssyllä kankaan jotenkuten paikoilleen. Ihan siedettävä siitä tuli, mutta tällä kokemuksella olen yhä sitä mieltä, että toimiston sohva saa odottaa ammattiverhoilijan käsittelyä.Tuolin selkänojan koristeeksi ompelin turkoosin pitsiliinan, joka on joskus tarttunut mukaani kirpparilta. Koska harmaaseen olohuoneeseen tulee pirteinä väriläikkinä turkoosin lisäksi pinkkiä, limenvihreää ja oranssia, pujottelin vähän sukkalankojen jämiä pitsiliinan lomaan.
Olisi mahtavaa, jos huoneen seinät olisivat jo maalattu - minua ei nimittäin nyt yhtään innosta telaan tarttuminen. Projekti jatkuu siis jonain muuna päivänä, kun maalaaminen tuntuu luontevalta. Ja kokonaiskuvia saatte sitten, kun minulla on objektiivi, jolla saa kuvattua kokonaisia huonekaluja ja päivä, jolloin on valoisaa. Ensi kesänä, ehkä?
. . .
PSssst... Bambutiskirättejä on taas tarjolla Verkkopuodissa. Ihan joka sorttia ja kaikissa väreissä.
