Emännän komuutti

Eilen kun kävelin paikallisen osto- ja myyntiliikkeen ohi, näin ikkunassa vaalean kaapin, joka oli jokseenkin samankokoinen kuin siivouskomeroon laitettu pakastimemme. Ja siinä pakastimen vieressähän oli juuri sopiva paikkakin tuolle kaapille. Kun hintakin oli kohtuullinen, kävin tänään auton kanssa noukkimassa komuuttikaapin matkaani. Likainenhan se oli, mutta liat lähtivät helposti pyyhkimällä pois. Se on varmasti ollut jollain emännällä ahkerassa käytössä, ja varpuvispiläkin löytyi laatikosta.

Jos ei lasketa sitä, että oven puoleinen seinä on yhä kokonaan paneloimatta, on siivouskomeromme nyt valmis käyttöön.

Punaruudulliset verhot ja hyllypaperit ovat niin suloisen maalaisia, että ihan hykerryttää. Minusta oli mukavaa saada ruutukuosia jonnekin kotiimme, ja luulen, että tällaisessa paikassa ruutuja on juuri sopivasti. Näkyvämmällä paikalla ne eivät ehkä olisikaan olleet minun juttuni.

Paluu siivouskomeroon

On tainnut taas edellisestä remonttirupeamasta kulua liian kauan aikaa, sillä minun alkoi tehdä mieli ottaa taas vasara käteeni. Siivouskomeron seinät olivat yhä paneloimatta, joten rupesinpa niitä naputtelemaan.

Eräät sukulaismiehet saivat kuulemma paljon hupia minun koolauksistani, kun taannoin rakensin siivouskomeroon seinät, mutta hyvinpä noihin panelit kuitenkin asettuivat. Vähän minua jännitti nyt paukutella nauloja, mutta seinä kesti pystyssä ja paikoillaan oikein hyvin.

Villat seiniin sain olohuoneesta purkamastani lisäerityksestä ja panelit kerättiin isäni navetan uumenista. Sille navetalle muuten kävi aika köpelösti. Vanha poloinen ei kestänyt talven lumikuormaa, vaan murtui sen alle. (Isä sai kohtalokkaan tapauksen videolle, sen voi katsoa kliksuttamalla tästä.) Onneksi saimme navetasta talteen nuo panelit ja monta säkkiä ekovillaa, mutta kyllä sinne aika paljon taisi kaikenlaista hyödyllistä silti jäädä alle.

Siivouskomeron hyllytkin ovat ihan ilmaista tavaraa. Kasasin ne talosta löytyneistä vanereista, lastulevyistä ja panelinpätkistä. Hyllynkannattimiakin meillä oli vanhastaan ihan tarpeeksi. Paperoin hyllylevyt punavalkoruudullisella hyllypaperilla. Miksi muuten nykyajan hyllypaperi on ihan sontaa? Saako mistään enää sellaista kunnollista vahapintaiselta tuntuvaa, vahvaa paperia?

Hyllyjen väritys määräsi suunnan komeron värimaailmalle. Ikkunaan aion ommella punavalkoruudullisen kappaverhon. Sellaista kangasta minulla taitaa olla juuri sen verran, ettei sitäkään tarvitse lähteä ostelemaan.

Olin suunnitellut maalaavani paneliseinät valkoisiksi, mutta juuri nyt se tuntuu minusta maalin tuhlaukselta. Kyseessähän nyt kuitenkin on vain siivouskomero. Ehkä maalaan seinät sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, kun täällä ei ole enää mitään maalattavaa ja maalaushimo kuitenkin iskee.

Tervetuloa komeroon

Meillä on nyt seinät komeron ympärillä! Sulokin kerkesi vielä operaatioon mukaan ennen tapetointivaihetta.

Perinnemestarin remonttikirja toteaa väliseinien rakentamisesta näin: "Moderni kirvesmies tarjoaa kakkosnelosseinää ja kipsilevyä, mutta siihen ei kannata suostua. Rakenne sinänsä on toimiva, mutta kipsilevy ei sovi vanhaan taloon. Se tekee seinästä liian kliinisen, suoran ja kaikuvan."

Meille tuli kuitenkin kipsilevyt tähän seinään, ja nyt kaikki perinnerakentajat voivat vapaasti paheksua valintaamme. Voin muuten vakuuttaa, ettei seinästä tullut ainakaan "liian suoraa". Meidän taidoillamme ja työkaluillamme kipsilevy oli paras valinta, sillä sen leikkaaminen on helppoa ja nopeaa. Päälle laitamme vielä remonttipaperit ja sitten maalin, joten en usko seinän myöskään tuovan kohtuuttomasti kaikua saati kliinisyyttä huoneeseen.

Seinien rakentaminen on ollut hirmuisen hauskaa. Kaiken hinkkaamisen, jynssäämisen ja maalaamisen jälkeen näin erilainen homma on ollut ihanaa vaihtelua. Lisäksi on hieno tunne katsoa, miten omin käsin ja ilman rakennusalan ammattitaitoa voi ihan oikeasti rakentaa seinän. Ja jos nyt ei aivan kiitettävän, niin ainakin tyydyttävän!

Seuraavaksi siirryn keittelemään vehnäjauholiisteriä.

Tänään olen enimmäkseen rakennellut seiniä

Eikä se edes ole tuntunut kovin vaikealta. Nähtäväksi jää, miten vankan seinän saan aikaiseksi. Toistaiseksi se ainakin tuntuu pysyvän hienosti pystyssä.

Suurimmat hankaluudet ovat olleet oven kanssa, sillä se haisee kissanpissalta. Olemme todella harmissamme siitä. Ovi on ollut tuossa meidän kuistilla muutaman viikon ja ilmeisesti joutunut vaeltavan pissamaakarin uhriksi. Tuoreet tassunjäljet ilmestyvät kuistille joka yö, ja eteisemmekin löyhkää pissalta. Se on kamalaa. Miten karkotetaan vieras kissa ilman väkivaltaa?

Olen myös maalaillut kattoa. Maali loppui kesken. Se tuntuu olevan jo sääntö näissä minun maalausprojekteissani. Siksipä ryhdyinkin seinän rakentamiseen, kun maalata en enää voinut.

Voisi kuvitella, että valkoisella maalilla on helppo peittää ennestään valkoinen katto. Se ennestään valkea katto on kuitenkin tummunut vuosikymmenten aikana paikoin aivan tummanruskeaksi, eikä meinaa peittyä mitenkään. Kaksi maalikerrosta ei riittänyt alkuunkaan ja joudun nyt tilaamaan lisää Intoa.

Rumistukset

Kuka haluaisi makuuhuoneeseensa kolme sähkökaappia? Emme me ainakaan, mutta ne nyt kuitenkin sattuvat sijaitsemaan hiirihuoneessa. Ensi viikolla tulee sähkömies poistamaan tuosta pari kaappia, sillä meillä ei ole tarvetta näin järeille sähkösysteemeille. Yksi kuitenkin jää, mutta emme me halua sitäkään makuuhuoneemme seinäruusuksi.

Sulo keksi täydellisen ratkaisun. Voisimme rakentaa huoneen nurkkaan kodinhoitokomeron, jonka uumeniin sähköhirvitykset jäisivät mukavasti pois silmistä. Kun komerosta tehdään tarpeeksi suuri, sinne mahtuvat myös pakastimet ja pölynimurit ja pyykinkuivaustelineet ja kaikki pesuaineet. Niille ei nimittäin ole täällä luonnollista sijoituspaikkaa.

Meillä on ovikin ollut valmiina odottamassa jo kauan ennenkuin tätä taloakaan oli. Pientä maalinpoistoa vain tarvitaan.

Mitähän poistoa tarvittaisiin kattoon? Siinä vaikuttaisi olevan samaa nikotiinilimaa kuin työhuoneessakin, mutta sen lisäksi huoneessa 13 vuotta seissyt keramiikkauuni on käräyttänyt katon oikein sievän näköiseksi...