Piirtämispako

Olen alkanut taas piirtää, mikä on tietysti ihan mahtava juttu. Sekin on hauskaa, että häyrismoodi on ollut vahvana pitkästä aikaa eli olenkin saattanut istua nysväämässä kuvia tuntikausia. Huono juttu tässä kaikessa on se, että selkäni on ihan paskana, lonkankoukistajat ja iskias kun ärtyvät istumisesta. Mutta kun en tohdi tauottaa! Olen silti pyrkinyt tekemään edes lyhyen kävelylenkin joka päivä, vaikka en nyt olekaan malttanut taivaltaa jäällä tuntikausia. Lyhyemmät kävelyt ovat vähän vaarallisia, koska vasta tunnin liikkumisen jälkeen saan karistettua murheeni mielestäni ja keskityttyä siihen, että maailma sentään näyttää kauniilta. Kohta tämä ihanan pitkä pakkaskausi on kuitenkin ohi, joten tänään aionkin ottaa taas eväät mukaan ja viipyä Saimaalla niin kauan, että pääni vapautuu pahoista ajatuksista.

Olen nyt opetellut piirtämään digitaalisesti, koska paperille piirtämisestä syntyy materiaa, jota pitää joko säilyttää (ei ole tilaa) tai tuhota (olisi sääli). Paitsi, että opettelen piirtokynän hallintaa, taistelen samalla ilmaisten tai edullisten ohjelmien kanssa. Nyt, kun yritän keksiä, mitä kulujani minä pystyisin vielä SOPEUTTAMAAN, niin LEIKKAUSUHAN ALLA ovat nyt Adoben ylihintaiset ammattilaisohjelmat. Koska työntekoni on niistä kiinni, testailen, pystyisinkö tekemään edes jossain määrin töitä korvaavilla pilipaliohjelmilla. Adoben sopimus on katkolla huhtikuussa, ja siihen mennessä minun pitää olla näiden muiden ohjelmien kanssa niin sinut, etten joudu sitoutumaan Adobeen taas vuodeksi eteenpäin. Hermot paukkuvat ja turhautuminen iskee usein, mutta ainakin piirtämishommat näyttävät onnistuvan. Teen samalla kalenteria ensi vuodelle, jotta pääsen kokeilemaan käytännössä, pystyykö pilipaliohjelmilla saamaan aikaiseksi myös painokelpoista kamaa.

Tietokoneella piirtämisen ihana puoli on se, että kaikkea voi korjata loputtomiin. Kun kuvaa voi kerrostaa eri tasoille, jokainen vaihe säilyy aina muokattavana. Mikään ei ole peruuttamatonta kuten paperin, kynien ja siveltimien kanssa.

Piirtelen eläimiä mallista. Etsin netistä valokuvan, piirrän siitä ääriviivat "läpi" ja väritykset teen sitten mallia katselemalla. Sitten lisään kuvaan vielä jotain sussumaista. Minusta näistä tulee kivoja. Tämä kaikki myös auttaa minua jaksamaan eteenpäin. En tiedä, miten te muut kestätte sitä, millaiseksi maailma on muuttunut, mutta minulla ihan oikeasti on hajoamassa pää tosi pahasti. Pelkkää pahuuttahan kaikki nykyisin on, toinen toistaan kamalampia uutisia. Epsteinia, Purraa, Orpoa, Trumppia Trumpin perään, ICE, Iran, Grönlanti, Amazon, tekoäly... en kestä enää yhtään mitään. Pelkästään sanan "toimeentulotuki" näkeminen uutisotsikossa saa minussa sietämättömät fyysiset oireet aikaan ja tunnen räjähtäväni vihasta, pelosta ja epätoivosta. Tahtoisin kadota jonnekin umpimaalle mummonmökkiin, osata itse kalastaa ja viljellä ruokani, ja katkoa kaikki yhteyteni tähän hirvittävään maailmaan, jota hallitsevat pedofiilit ja narsistit.

Mutta kun en nyt sellaista muutosta kykene tekemään, niin minä piirrän.