Hullun shoppailijan saavutukset

Olimme viikonloppuna pääkaupunkiseutuvilla. Anoppini halusi käydä Ikeassa katselemassa verhokankaita, joten vein hänet sinne mielelläni, vaikkei minulla itselläni ollutkaan sinne mitään asiaa.

Kävi tietysti niin, että anopin verhojen lisäksi kannoin sieltä kuitenkin ulos repullisen tavaraa. Ja sen repun myös! Enpä olisi arvannut, että kaikki vaatimukseni täyttävä reppu löytyisi Ikeasta. Monta vuotta hyvin palvellut reppuni kärsii aukirepeävästä vetoketjusta, joten olen yrittänyt katsella kauppojen reppuvalikoimia sillä silmällä jo viime kesästä saakka. Tämä on vihdoinkin kukkarolleni sopiva, mutta silti tyylikäs ja täynnä monikäyttöisiä taskuja.

Ostin myös kaksi puolipympyrän muotoista kynnysmattoa. Olen kaipaillut toimistoon pyöreää, ruttaantumatonta mattoa pyörällisen työtuolini alle. Tuolin pyörät vaurioittavat lattiaa nimittäin ihan urakalla. Kun näin nämä puoliympyrät, ne muodostivat mielessäni heti kokonaisen ympyrän.

Teippasin ilmastointiteipillä matot päällekkäin ja vetelin mattoveitsellä summittaista siksakkia niin, että viilto meni molempien mattojen läpi.

Sitten yhdistin näin muodostuneet sik-sak-reunat samaisella ilmastointiteipillä maton nurjalta puolelta.

Ratkaisu tuntuu toimivalta. Hintaa tuli noin 6 euroa. Onneksi en ollut vielä ehtinyt ostaa mitään kallista ja kamalaa bukleemattoa.

Tämä metallinen serviettiteline lähti myös mukaani heräteostoksena.

Sen väri ja muotokieli täsmäävät toimiston seinällä oleviin tuikkukynttiläkippoihin.

Serviettejä sinne ei kuitenkaan laiteta, sillä sitä tarvitaan toimiston pöydällä pitämässä kaikki sekalaiset paperiarkit ja liput ja laput nätissä nipussa.

Kotimatkalla pysähdyimme eräässä kauppakeskuksessa hakemassa evästä ja siellä minä törmäsin Tiger-kauppaan. Noista Tigereistä olen kuullut blogimaailmassa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun sellainen osui kohdalleni. Halusin käydä kurkistamssa, mistä siinä on kyse.

Ja kysehän oli naurettavan halvasta, mutta älyttömän söpöstä krääsäkaupasta. Ostin maailman kauneimpia lahjapapereita.

 

Mutta lahjoja minä en niihin kääri, vaan ajattelin päällystää niillä parit komeron ovet. Tyyliinsopivat posliinivetimetkin kun löytyivät samasta kaupasta.

Maalari maalasi harmaata

Ihan kamala remonttipolte vaivaa minua nyt. Haluaisin niin silmittömän kovasti repiä täältä kaikki muovimatot pois ja kaivautua lattioiden sisään. Haluaisin uusia koko keittiön, jotta siellä voisi hommailla fiksusti. Tänään minulta paloi käämit ihan kunnolla, kun yritin onnettomalla tiskipöydän kulmalla pullottaa mustikkasoppaa ja yhtäkkiä sopat tulvivat pitkin pöytää ja puuhellaa, joka koloon ja matoille. 

Miten huikeaa olisikaan panna koko keittiö uusiksi ja suunnitella siitä toimiva ja ikioma! Mutta ei se nyt käy. Liian iso työ. Liian kallista. Liian aikaavievää. Liian vaikeaa. Liian iso kynnys Sulolle. Minun on pakko nyt vain jatkaa selviytymistä raivostuttavan epäkäytännöllisessä keittiössämme ja sietää karmeita ja saastaisia muovimattojamme ja naurettavaa pöytälevyä, joka imi itseensä hehtolitran mustikkaa.

Jotain tehdäkseni hoidin sitten yhden pienen homman, joka on ärsyttänyt minua siitä saakka, kun maalasin olohuoneen turkoosiksi.

Huoneen katto on valkoinen. Myös pönttöuuni, muuri ja ovien ja listat ovat olevinaan valkoisia, mutta todellisuudessa ne ovat hyvinkin keltaisia. Kellastunut valkoinen ei sovi lainkaan puhtoisen turkoosin viereen.

Siksi olen jo pitkään suunnitellut maalaavani kellertyneen muurin tummanharmaaksi. 

Niinpä tein sen nyt. Tuli kiva.

Koska meillä on pönttökaupalla erilaisia valkoisia maaleja, joita en usko koko loppuelämäni aikana saavani sudittua mihinkään, en halunnut ostaa kaupasta taas uutta maalipurkkia, vaan päätin sotkea harmaan itse. Se sujui helposti Sateenkaarivärien vesiliukoisille maaleille tarkoitetulla pigmentillä.

Nyt valkoinen katto ei enää käy sotaa kellertävän muurin kanssa, eikä pönttöuunin keltaisuus erotu niin häiritsevänä.

Minusta tuntuu, että tuohon harmaaseen voisi sopia vielä mustat listat reunoihin. Ainakin olen tykännyt paljon siitä, miten mustat taulunkehykset asettuvat turkoosia seinää vasten. 

PS. Käykää äänestämässä parasta kotikuvaa Pienen Linnun blogissa.