tiistai 8. maaliskuuta 2011

Hillitty ja hallittu


Keittiössä alkaa tapahtua. Saimme eilen tapetit seiniin. Sulo jaksoi reippaasti koko urakan, vaikka muistikin tasaisin väliajoin mainita inhoavansa tapetointia. Yhdestä seinästä tulee hillitty ruudullinen, sillä oranssien kaappien kaveriksi emme viitsi laittaa oranssia seinää. Kohtuus kaikessa! Kirpparilta parilla eurolla ostettu tapettirulla tuli tässä tarpeeseen.

Edellisen asukkaan taidolla maalaamaat boordit jäävät nyt surutta piiloon. Ei tule ikävä. Tapetoimme koko keittiön kesällä kirpparilta ostetulla kukkatapetilla (klik), jonka panimme seinään väärin päin. Eli kuviopuoli liisteröitiin ja valkoinen taustapuoli tuli päälle. Se oli Sulon nerokas ajatus, kun minä ihmettelin, miten oranssi maali ikinä peittäisi kukkaset.

Jos ihmettelette, miksi emme maalanneet suoraan seiniä, niin syitä on kolme. Tärkein syy on se, että lastulevy on rumaa. Tapetilla tulee mukavampi pinta ja lastulevyseinille ominaiset levyjen raot jäävät piiloon. Toinen syy on toive siitä, että tapetti vähentäisi kaikua keittiössä. Kolmas syy on se, että boordikuvion piiloon maalaamiseen olisi tarvittu aika monta maalikerrosta.

Ja sitten sitä oranssia. Tälle päivälle urakkaa!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Kaksonen


Olen vihannut hiihtoa aina sydämeni pohjasta, ja viimeksi olenkin joutunut hiihtämään yläasteella. Siitä on 20 vuotta.

Mutta tänä talvena Sulo on saanut minut ladulle jo kolme kertaa. Rakkaudella on ihmeellinen voima, kun se saa minutkin hiihtimien päälle ja vielä hyvillä mielin. Hiihtoretken jälkeen meillä oli aikomuksena tapetoida keittiö, mutta minä olin parin tunnin lenkin jälkeen niin puolikuollut, ettei minusta enää ollutkaan Remontti-Häyriseksi (Sulon keksimä nimitys). Onneksi Sulon isä asui matkan varrella, tarjosi nääntyneelle miniälle ruokaa ja toi autolla kotiin.

Mutta kyllä kannatti sivakoida. Raittiin ilman ja liikunnan lisäksi pääsimme näkemään oman asemamme kaksosen. Latu nimittäin kulkikin naapuriaseman pihan poikki, ja paikka oli täysin identtinen meidän kotimme kanssa. Asema on tyhjillään, mutta emme tiedä, onko se yhä Ratahallintokeskuksen omistama. Ihailimme sen keltamultaista pintaa; tuollainen meilläkin olisi jos kukaan ei olisi ehtinyt muovimaalata meidän asemaamme.