Kävin tänään rämpimässä tonttimme ryteikköisimmissäkin osissa tutkimassa, josko tänä jouluna joulukuusi löytyisikin ihan omalta maalta. Kun tällä lailla oikein varta vasten sillä silmällä ryhdyin katselemaan tonttimme puustoa, yllätyin taas siitä, miten kuollutta täällä on.
Pystyynkuolleita kuusia ja katajia on tontti täynnä. Ne kuuset, jotka ovat vielä vihreitä, ovat kovin rimpulaisia, eikä niistä ole joulukoristeita kannattelemaan. Hädin tuskin jaksavat kannatella itsensä. Ja ne katajat, jotka eivät ole vielä heittäneet henkeään, ovat kovaa vauhtia menossa kohti elämänsä päätepistettä.
Katajien kärsimykset minä panin merkille jo vuosi sitten, kun muutimme tänne. Epäilin, että viereinen paperitehdas, "Kutsetti", tappaa herkät katajat. Joukkokuolema katajakansan keskuudessa ei nimittäin ole vain meidän tonttimme vitsaus, vaan ihan selkeä sääntö tässä lähimailla.
Viime kesänä eräs metsäalan ihminen mainitsi, että syy havupuiden huonoon kuntoon saattaakin olla radan toisella puolella sijaitseva tukkien lastausalue. Tukkipinoissa asustavat haittahyönteiset ovatkin voineet siirtyä meidän pihamme puustoon ja tehdä tuhojaan.
Olipa syy puiden huonoon kuntoon mikä tahansa, niin joulukuusta me emme täältä ainakaan löydä. On siis joko ostettava kaupallinen kuusi tai ruinattava kuusialmu joltakulta, jolla on kunnollista metsää.
Mutta entäpä jos kaataisimmekin yhden kituvista katajista?
Mikäs pakko joulupuun on olla kuusi? Viime joulunakin turvauduin hätäratkaisuun ja ostin ruukkusypressin. Vuosi sittenhän meillä oli remontti pahasti vaiheessa ja muutenkin oli niin kamala kiire, ettei joulua paljon ehtinyt ajatella. Mutta nyt minä ehtisin ihan hyvin suunnitella ja laitella joulua kaikessa rauhassa.
Katajat eivät ole edes enää rauhoitettuja, joten yhden tuhoontuomitun katajan kaataminen ja joulukuuseksi alentaminen ei varmasti olisi mitenkään suuri virhe.
Harkitsemisen arvoinen ajatus, minun mielestäni.