Vuoden vaihtuessa

Joulu biologisen perheen seurassa sujuikin oikein mukavasti ja katkaisi omassa tuskassani kierimisen edes hetkeksi. Kaikin puolin jäi tosi hyvä mieli siitä, että kutsuin heidät tänne. 

Muuten tämä vaikea oloni kuitenkin jatkuu entisellään, ellei ole jopa pahentunut. Olen menettänyt kokonaan kykyni nukkua, ja joudun joka yö valitsemaan valvomisen ja Opamoxin väliltä. Kumpikin vaihtoehto on niin järjetön, etten viitsi edes yrittää selitellä syitä sille, miksi milloinkin valitsen sen, minkä valitsen. Vaikka suhtaudun unilääkkeisiin todella negatiivisesti, olen nyt siinä pisteessä, että minun on pakko alkaa sellaisia ruinata.

Selvisin tästä vuodesta nipin napin, eikä seuraava tuo ainakaan mitään helpotusta ongelmiini. Myynnissä olevaa yläkertaa on paljon kyselty, mutta kyselijät ovat järjestään hiljenneet lisätietoja saatuaan. Kotini hoitovastike nousee nyt reippaasti ja samaan syssyyn toimeentulotukea pienennetään. Kun luin, että Osuuspankki alkaa velottaa 4 euroa kuussa palvelumaksuja, aloin itkeä. Että voi ihminen olla siinä pisteessä, että neljän euron menetyskin tuntuu katastrofilta. 

Verkkopankkini halusi esitellä minulle talouteni tasapainon, ja nyt minä esittelen sen teille: 

Aika hirveä syöksy parissa vuodessa, ja kuitenkin yritystuloni on ollut kaikkina noina kolmena vuonna melko samalla tasolla. Hallitus siis teki juuri sen, minkä halusikin: säästi kunnon veronmaksajien rahoja tuhoamalla sosiaalituet. 

Minä olen selvinnyt hengissä vuodesta 2025 yhdeksän tuhatta euroa vähemmällä rahalla kuin vuonna 2023. Sain toimeentulotukea lopulta vain neljälle kuukaudelle. Tämä tasapainoilu yrittämisen ja sosiaalitukien leikkausten kanssa on nyt maksanut minulle mielenterveyteni ja olen päätynyt pitkästä aikaa julkisten mielenterveyspalveluiden pariin. Se siitä vitun veronmaksajien rahojen säästämisestä. Nyt minä sitten käyn itkemässä surujani jollekin sairaanhoitajalle, joka on itsekin varmasti ollut ihan kamalan paineen alla koko syksyn, kun hyvinvointialueen johtajat ovat arponeet, keille sadoille antaa kenkää.

Tänä vuonna yhteenlasketut tuloni ovat loppujen lopuksi kai olleet pienemmät, kuin mitä ne olisivat olleet, jos olisin ollut kokonaan työtön. Osa-aikaisen työnteon ainoa hyöty on siinä, että se säästää vielä enemmän valtion rahoja. Enkä minä pysty vieläkään tekemään päätöstä yritykseni lopettamisesta.

Minusta on järkyttävää tajuta, miten oma käsitykseni itsestäni on musertunut näiden parin viimeisen vuoden aikana. Saan itseni kiinni esimerkiksi sellaisista ajatuksista, että minulla ei ole oikeutta asua Imatralla, koska kaupunki joutuu maksamaan valtiolle sakkoa sen takia, että saan työmarkkinatukea. Eihän minulla olisi oikeutta asua yhtään missään, koska olen pelkkä rahareikä yhteiskunnalle! Tykinruoaksi joutaisin!

Kyllä siinä kummasti itsetunto tuhoutuu, kun pari vuotta tyhmyyksissään lukee uutisten kommenttiketjuja, joissa ne kunnolliset veronmaksajat hokevat "menkää töihin, loiset" -mantraansa ja hallitus keksii toinen toistaan hirveämpiä keinoja työllisten luomiseksi, vaikka jokainen vähänkään aivoja omaava tajuaa, etteivät ne keinot luo mitään muuta kuin köyhyyttä, sairautta ja itsemurhia.

Olen aina ihmetellyt, miksi ihmeessä esimerkiksi juutalaiset vain alistuivat survottaviksi karjavaunuihin ja kuskattaviksi kuolemaan. Nyt olen alkanut ymmärtää sitä kuviota. Kun valtionjohto pikkuhiljaa vuosien ajan napsii pois ihmisoikeuksia ja elinmahdollisuuksia joltain tietyltä porukalta, ja toitottaa propagandaansa, niin se kaikki toden totta lopulta vaikuttaa kansalaisten ajatuksiin. Sorretut alkavat kokea ansainneensa sorron ja sortajat uskovat olevansa oikeutettuja sortamaan. Omaa oletettua etuaan ajavat ovat valmiita uhraamaan lajitoverinsa. 

Olen myös tajunnut sen, että tätähän ihmiskunnan koko historia on täynnä. Minäpä se vaan satuin syntymään lempeällä 70-luvulla, jolloin läntisessä Euroopassa ja Pohjoismaissa oli sotien jälkeen jo noussut kaunis ajatus siitä, että yhteiskunnan kuuluisi olla kaikille tasapuolinen ja heikoimmista täytyisi pitää huolta. Nyt, kun hyvinvointiyhteiskuntaa näin määrätietoisesti ollaan romuttamassa, minä olen mennyt aivan sekapäiseksi ja epätoivoiseksi ihmetellessäni, miksi maailmassa ihan kaikki on yhtäkkiä menossa rikki ja miksi me emme edes vastusta tätä hulluutta. 

Mutta jos katsotaan tarpeeksi pitkää aikajanaa, niin ainahan tällä planeetalla on ollut hirveitä eroja rikkaiden valtaapitävien ja köyhien maahanpoljettujen ihmisten välillä. Suuret varallisuuserot toki historiassa ovat johtaneet lopulta kansannousuihin, mutta se on vaatinut ensin pitkän aikaa kärsimystä sorron alla. Kun herrat ja kuninkaat ovat satoja vuosia pröystäilleet kullitetuissa palatseissaan, kietoutuneina kymmeniin metreihin silkkiä, mättäneet herkkuja naamariinsa ja mestauttaneet hankaliksi kokemiaan tyyppejä, on suurin osa kansasta samaan aikaan elänyt nälässä, liassa, kylmyydessä ja sairaina. Kun tieto ja sivistys on ollut vain eliitin saavutettavissa, tyhmä kansa ei ole edes voinut ymmärtää, mitä tapahtuu.

Että eipä se olekaan mitenkään poikkeuksellista, että nykyisin rikkain sadasosa maapallon ihmisväestöstä omistaa enemmän kuin 90% muista ihmisistä yhteensä. Ja se rikkain väestönosa myös saastuttaa planeettaa järkyttävästi täysin kohtuuttomilla elintavoillaan. Tieteen he pyrkivät vaientamaan ja koulutusta rajaamaan, ja aikamme kirous sosiaalinen media sattuu palvelemaan tätä tarkoitusta erinomaisesti koukuttamalla meidät pöljänpäät viihteelle ja aivopesulle.

Ihminen on aina ollut virhe, ja tulee aina olemaankin. Toivon uudelta vuodelta meille pikaista sukupuuttoa, koska en jaksa uskoa enää hyvien voittoon.