tiistai 27. syyskuuta 2016

Elämänsuunnitelman kolmannet askeleet


 (Edelliset askeleet voi lukea täältä.)

6. Kun sain ajan TE-toimiston ammatinvalintapsykologille, menin paikalle toiveikkaana. Mutta mitä arvelette, jos nimike on ammatin - valinta - psykologi, niin eikö tyypin pitäisi a) tietää tosi paljon ammateista b) tietää uran suunnan valitsemisesta ja c) tutustua asiakkaan persoonaan, taitoihin, soveltuvuuteen jne... No, en sano tästä asiasta enempää kuin sen, että poistuin puolentoista tunnin kuluttua paikalta pettyneenä, väsyneenä ja hapenpuutteisena seurattuani vierestä, miten kaveri selasi samoja nettisivuja, joiden parissa olin itse epätietoisena notkunut tuntikausia kotona näiden viimeisten viikkojen aikana.

7. Kun sain ajan Kehyn yritysasiantuntijoiden juttusille, menin paikalle toiveikkaana. Ja sieltäpä myös tulin pois varsin hyvällä mielellä, molemmilta tapaamiskerroilta. Tapaamani naiset olivat innostuneita, innostavia, positiivisia ja mukavia. Minun oli oikein miellyttävää keskustella ongelmakohdistani heidän kanssaan ja sain ihan konkreettisia vinkkejä ja ehdotuksia siitä, mitä kannattaisi kokeilla, jotta saisin myynnin nousemaan takaisin aiempien vuosien tasolle. Nyt minulla on to do -lista ja löysin kadonnutta iloa ja intoa tätä omaa yritystäni kohtaan. Jo pelkästään se oli hienoa asia, mutta lisäksi pääsin mukaan hankkeeseen, jolla pyritään saamaan paikalliset tuotteet liikelahjoja etsivien yritysten tietoisuuteen. Minulle annettiin myös yrityskummi. Hänet tapaan vasta lokakuun loppupuolella. Olen toiveikas senkin suhteen, vaikka minulle on todella epäselvää, mitä kummin kanssa tehdään. Kehyn palveluista jäi erittäin positiivinen tunne ja minusta on uskomattoman hienoa, että yrittäjille on tarjolla tällaista apua aivan ilmaiseksi.

9. Kun sain kutsun työhaastatteluun, menin paikalle toiveikkaana. Olen laittanut hakemuksia muutamiin erilaisiin osa-aikatöihin ja todennut, miten raastavaa ja masentavaa on saada "valintamme ei juuri tällä kertaa osunut teihin, mutta pidämme hakemuksenne tallessa, mikäli meillä joskus avautuu teille sopivaa työtä" -nöyryytyskirjeitä. Työhaastattelussa koin olevani nainen paikallaan ja nyt on olo kuin olisin laittanut lottokupongin. Sama jännitys, mutta kunpa vaan en joutuisi kokemaan sitä samaa pettymystä, joka aina lottolauantaina tipauttaa todellisuuteen. Minä todella olisin tyytyväinen, jos nyt saisin osa-aikatyön, joka ei vaadi muuta kuin annettujen tehtävien suorittamista.

maanantai 26. syyskuuta 2016

Kiitos

Viikonlopun tilausmäärä oli h-u-i-k-e-a! En ikimaailmassa osannut arvata, että siellä ruutujen tuolla puolen innostuttaisiin moisella omistautumisella tuottamaan Sulolle harjoitusmateriaalia. Ette arvaakaan, miten onnellinen minä olen! Ja kiitollinen! Perjantai-iltana meinasi itku tulla silmään, kun kurkkasin saapuneiden tilausten määrää. Ja Sulo selviytyi tottakai aivan hienosti harjoittelupäivästään. Tai illastaan oikeastaan, sillä tilausten käsittelyä lykättiin koko ajan milloin milläkin verukkeella, kunnes sunnuntai-iltana urakkaa ei voinut enää kauemmaksi tuupata.

Teidän ansiostanne minulla on nyt menetetyt hotellirahat kasassa, ja voin lähteä marraskuussa reissuun melkein hyvällä omallatunnolla! KIITOS!

Matkakuume alkaakin jo poltella... mitä vaatteita otan mukaan, mitä Ken pakkaa... tarvitaanko piikkimattoa ja piikkityynyä, toimiiko siellä netti ja hoituuko tabletilla kaikki etähommat... kunpa ei tulisi oksennustautia tai jos tulee niin ei ainakaan matkan aikana... miten pärjään lentokoneiden vaihdoissa yksikseni... kuinka iso koti-ikävä tuleekaan... missäs siellä on geokätköjä ja miten bussilinjat kulkevat ja ja ja ja.....

Ihanalla tavalla jännittävää!