perjantai 11. lokakuuta 2013
Hurrrrr - hurrrrrr - hurrrrrrr sanoo...
... tiskikone! Vihdoinkin! Melkein kolme viikkoa se kone möllötti keittiössä ja odotti, että joku saisi aikaiseksi asentaa sen paikoilleen. Mutta kun oli töitä ja häämatka ja Sulon ukaasi "sie et sitten yksinäs sitä ala asentaa", niin mitään ei tapahtunut.
Ja kun keittiö näytti tältä, niin ei sinne viitsinyt edes mennä. Minun vastenmielisyyteni käsin tiskaamista kohtaan kasvoi ihan holtittomiin mittoihin, kun vieressä seisoi kone, jota ei voinut käyttää. Mutta sen asentaminen ei käynyt noin vaan, sillä ensin piti ostaa uusi hana, jossa olisi tiskikoneliitäntä, ja uusi viemäriputkisto lavuaareihin, jotta tiskikoneesta saisi vedet ulos. Ja pöytälevykin.
Sulo osti hanan ja liian kalliin pöytälevyn, mutta asia ei vaan edennyt. Kun palasimme häämatkalta, minä uhmasin Suloa ja marssin rautakauppaan ostamaan viemärit. Että jos ei yhdessä laiteta, niin minä sitten laitan yksin. Tai sitten ostan autokuormallisen kertakäyttöastioita.
Eilen Sulolla oli vapaapäivä, ja ilokseni hän olikin valmis ryhtymään kanssani asennushommiin heti aamupalan jälkeen. Minä ajattelin, että äkkiäkös me yksi kone asennellaan paikalleen, pannaan tiskit pyörimään, minä pääsen töihin ja Sulo kuntosalille.
Noh... mikään ei ikinä suju ihan vaan äkkiäkös.
Miljoona letkua, miljoona liitosta ja kaikki eri kokoa. Kun kolmannen kerran piti lähteä rautakauppaan hakemaan jotain liitospalaa, Sulon pinna näytti kiristyvän jo huolestuttavasti ja minullakin meinasi into loppua. Mutta seitsemän tunnin aherruksen päätteeksi tiskikone lopulta hurskutteli astioita puhtaiksi, minä pääsin tiskirättitehtaalleni ja Sulo kuntosalille.
Tänä aamuna tilanne näyttää tältä:
Kone on paikoillaan, kaikki liitokset ovat mallillaan, pöytälevy lakattu neljään kertaan ja tiskipöydän vuoret ovat poissa.
Paljon on vielä tekemistä. Entiseen oviaukkoon pitää rakentaa hyllykkö, pöytälevyn alle virittää verhotanko ja ommella verho, laatikoston päällä oleva vanha lastulevytaso pitää poistaa ja vaihtaa puutasoksi.
Mutta ymmärrättekö, mikä huikea tunne on ottaa aamupuurolautanen, asettaa se koneen kitaan ja paeta paikalta hyvällä omallatunnolla!
(Pahoittelen paskoja kuvia. Älkää te maalatko kotianne oranssiksi, jos ette osaa säätää kameran valkotasapainoa.)
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Aamulla
Syötkö sinä aamupalaa työpaikallasi yöpuku päälläsi? Minä syön. Tänään nautin tavallisen puuroaamiaisen lisäksi myös annoksen kirkasvalolamppua.
Miten sinun päiväsi alkaa?
Tilaa:
Kommentit (Atom)




