Pihasisustusta

Kurkistetaanpa vielä ulkovessaan, joka nyt käyttökunnossa. Päädyin rakentamaan haihdutussysteemillä toimivan erottelevan käymälän, jonka hajuttomuutta nyt jäädään jännittämään. Huussin sisustuksen täydensin opastaululla, jossa neuvotaan, miten käymälässä asioidaan.

Ja lisäksi laitoin tarjolle vieraskirjan. Lukemista meidän vessassa ei ole, sillä pöntöllä liian pitkään istuminen on kuulemma haitallista suolistolle. Mutta vieraskirjaan voi halutessaan äkkiä rustata terveisensä.

Ihan oikeasti en ole vieraskirjojen ystävä. Minusta on aina hyvin kiusallista, jos jossakin kyläpaikassa tungetaan se vieraskirja käteen ja pakotetaan siihen jotakin runoilemaan. Mutta vessaan se sopii. Siellä on yksityisyyttä, jonka ansiosta kukaan ei ole olan yli kurkkimassa, mitä siihen kirjoitat.

Tämä huussista nyt vähäksi aikaa. Seuraavaksi paneudun muihin pihan osien kalustamiseen.

Olen saanut koko olennaisimman osan tontistamme haravoitua ja siinä haravoidessa ovat maaston muodot tulleet hyvin tutuiksi. Olin ajatellut, etten edes harkitse mitään kukkaistutuksia tänä kesänä, mutta kun haravoidessani tajusin viemärinkannen olevan aivan meidän ulko-ovemme vieressä, päätin hiukan joustaa päätöksessäni.

Tein kaivon ympärille kukkapenkin, johon meinaan istuttaa orvokkeja. Orvokit ovat yleensä pysyneet hengissä jopa minun käsittelyssäni. Olen purkanut aika monta älytöntä kivikasaa, joita tälle tontille on jostain syystä haluttu läjätä ja niistä sain sopivia pikkukiviä viemärikukkapenkkini reunukseen. Ja siihen tötterön päälle asetan jonkun padan, johon istutan krassia. Sekin on aiemmin osoittautunut olevansa kyllin sitkeä ja vaatimaton minun hoidettavakseni. Toivottavasti sen lonkerot peittävät sitten kaivonkannen kokonaan.

Puutarhakalusteita olen kuljetellut paikasta toiseen, kunnes ne lopulta päätyivät juuri siihen, mihin olin jo talvella ne suunnitellutkin. Kalusteiden lähempi tarkastelu osoitti, että niissä sitten istutaan omalla vastuulla. Ovat nimittäin melkoisen hutakoita. Vaihdoimme ne vuokraa vastaan entisen vuokralaisen kanssa...

Pääsiäinen pihalla

Kaikki blogittajat ylistävät nyt kevättä ja pihahommien autuutta, enkä minä tee siinä asiassa poikkeusta. Pääsiäinen oli myös meillä kovin kesäinen ja niinpä se vietettiin kokonaan pihalla.

Siskontyttöni oli meillä lomailemassa ja teimme lauantaina päiväretken laavulle. Kokeilimme paljain jaloin kävelemistä, paistoimme makkaraa nuotiolla ja kärisytimme vaahtokarkkeja.

Koska tämä lapsi nauttii valtavasti mopoilusta, liikuimme skootterikyydillä pitkin aurinkoista kotiseutua. Nyt tämä seutu alkaa näyttää niitä parhaita puoliaan. Maan kaunein linnakin meiltä löytyy, mutta sitä me köyhät prinsessat tyydyimme ihailemaan vain ulkoapäin.

Talvi täällä on ihan yhtä ankea kuin missä tahansa muuallakin, mutta kesäelämään nämä tienoot ovat mitä parhaimmat. Välillä oli niin kuuma, että teki mieli loikata järveen jäistä välittämättä.

Kotipihallakin olen ehtinyt tehdä vaikka mitä. Viimeisetkin lumet sulivat tänään, ensimmäiset sinivuokot ilmestyivät, samoin parit tulppaanin alut. Huussin olen vihkinyt käyttöön ja kantanut puutarhakaluston pihalle. Ja sitten kannoin niitä kalusteita ympäri pihaa, paikasta toiseen, sillä valinnanvaraa niiden sijainnille on liikaakin.

Yksi paikkaansa yhä etsivät pihakaluste on aseman penkki. Se on pitkä ja ränsistynyt, mutta silti ihana. Se on ollut aivan aluksi oranssi, sitten turkoosi ja lopuksi haalean vaaleansininen. Nyt se on pääasiassa sammaloitunut. Minusta se pitäisi laittaa radan puolelle, sinne missä asemilla penkit tapaavat olla.