Ruinasin Kartanonrouva Eliseltä keittiöhaasteen, jotta pääsisin kuvaamaan meidän keittiömme. Monissa blogeissa on menossa keittiösuunnittelua tai -remonttia, ja minustakin olisi ihanaa saada suunnitella keittiö alusta alkaen sellaiseksi kuin sen haluan. Mutta se ei ole ollut mahdollista. Niinpä meidän keittiömme remontti on tarkoittanut pelkkää maalaamista.
Keittiössämme kivointa on se, että siellä on väriä. Huone on pimeimmällä puolella taloa, joten olen valinnut sinne lämpimiä sävyjä ja iloisia värejä. Uusin hankinta on vahakangaspöytäliina, joka toistaa melkeinpä kaikki värit, joita keittiössä on muuallakin. Kangas löytyi Kodin Ykkösestä, ja oli jopa sieltä edullisimmasta päästä. Olin melko liekeissä löytäessäni sen. Tiedättehän, miten kamalia vahakankaat niin usein ovat? Mutta vaikka olen aina ollut kerniliiinojen vastustaja, olen minäkin joutunut toteamaan niiden kätevyyden. Tavallinen pöytäliina on meillä jo tunnin kuluttua saastaisessa jamassa.
Tältä keittiössä näytti melkolailla täsmälleen kaksi vuotta sitten, kun saavuimme muuttokuormamme kanssa. Kauheat lastulevykaapistot, kelmeää muovia välitilassa, ankeat lastulevyseinät ja kodinkoneet, jotka joutivat kierrätykseen. 13 vuotta käyttämättä ollut puuhella ei vetänyt millään.
Tältä näyttää nyt. Sama karmea kaapisto on paikoillaan, mutta minä olen maalannut sen oranssiksi. Uudet posliinivetimet kaappien oviin ostin Ikeasta. Sama vanha, kuvottava muovi on yhä välitilassa, mutta senkin minä olen maalannut. Lastulevyseinä on tapetoitu kirpputorilta ostetulla keltaruutuisella tapetilla. Uusi sähköliesi korvasi vanhan hyvinkin nopeasti muuton jälkeen, ja sitä ympäröineet muovit minä raavin irti seinästä. Tilalle laitoin vaneria, jonka maalasin samalla kiiltävällä lakkamaalilla kuin välitilan. Nuohoojat tekivät kolme käyntiä, ennenkuin saivat puuhellan vetämään.
Muuttopäivänä, syyskuun viimeisenä päivänä kaksi vuotta sitten muuttoapulaiset nauttivat välipalaa avarassa ja valoisassa keittiössä. Valkoiset lastulevyseinät ja kirkkaankeltaiset alaosat toivat kyllä valoa huoneeseen, mutta olivathan ne äärimmäisen kolkot. Lattian muovimatto inhotti minua yhtä paljon kuin lastulevyseinät. Boordimaalauksista en myöskään ollut kovin innoissani, vaikka ne olivatkin taidokkaasti maalattu.
Nyt keittiö on hämärä, ja usein jopa ihan liian pimeä. Se on voimakkaiden värien ystävän vaan pakko kestää. Maalasin seinät maaliskuussa 2011 vahvalla oranssilla. Ensin olimme tapetoineet lastulevyt kirpputorilta ostetulla halvalla tapetilla, jotta keittiön kaikuminen vähenisi edes hiukan. Upeaa olisi ollut voida ottaa kaikki lastulevyt ja lasivillat pois, mutta ehkä teetämme sen homman sitten, kun saamme lottovoiton. Myös muovimatot ovat yhä lattiassa.
Olen maalannut kaikki huonekalutkin, lukuunottamatta korkeaa sinistä kaappia.
Kun katson tätä parin vuoden takaista kuvaa, ihmettelen, miten hyvältä keittiö näyttikään. Mutta ei se näyttänyt oikeasti. Se oli kylmä ja kalsea, ja sen valkoisuus oli musertavaa. Siksi en usko, että sisustuslehtien valkoiset kodit voivat näyttää luonnossa yhtä hyviltä kuin ammattilaisten kuvissa. Jos tämäkin valkoseinäinen keittiö näyttää pokkarikameran kuvassa tältä, ne tyystin valkeat kodit ovat takuulla todellisuudessa ihan uskomattoman ankeita.
Voisin kuvata teille vielä kaikkia niitä pieniä yksityiskohtia, joita keittiömme on täynnänsä, mutta en jaksa alkaa tapella valonpuutteen kanssa. Pimeyden lisäksi keittiössämme on muitakin epäkohtia. Pöytätasoja on liian vähän, astianpesukoneelle ei ole paikkaa ja tiskiallas on minulle liian matalalla. Huone on hankala kalustaa, koska siellä ei ole yhtään ehjää seinää. Se on myös turhan pieni.
Mutta tällä pärjäillään. Varsinkin silloin, kun keittiö on siisti, minä pidän siitä mahdottoman paljon.
