Viime kevään keramiikkakurssilta ja yli iso kimpale savea. Opettaja sanoi, että sen voi muovailla kotona valmiiksi esineiksi ja jättää kuivumaan vaikka vuosiksi. Ja poltella sitten hamassa tulevaisuudessa, jos uunitusmahdollisuus joskus tulee vastaan. Ensi keväälle on tulossa kursseja uuden opettajan johdolla, ja toivon mahtuvani sitten mukaan. Tai jos en mahdu, niin ainakin toivon, että jostain löytyisi uuni ja polttaja. En haluaisi heittää hyvää savea hukkaan ja tiedän, etten muista sitä käydä kellarissa kovin kauaa vaalimassa, jotta se pysyisi sopivan kosteana ikuisesti.
Eilen kun taas kerran satoi kaatamalla koko päivän, sain Heilan houkuteltua kanssani muovailemaan. Se teki hyvää meille molemmille, sillä käsiemme liikkuessa meidän aivomme unohtavat paskat ajatukset.
Yritän vielä jotenkin saada aikaan unelmieni teekupin, mutta tällä kertaa syntyi kuitenkin kippo kukkasarjaan. Kokonaista kukkamaista astiastoa en enää haaveile tekeväni, sillä se haave lässähti jo viime kevään kurssilla lasitteiden vaatimattomaan värivalikoimaan. Olin nähnyt mielessäni värien riemuvoittoa, kirkasta keltaista, punaista, pinkkiä, turkoosia ja syvää sinistä, mutta vain viimeksi mainittua oli tarjolla.
Mutta nyt sain synttärilahjaksi Lidlin mainion värikkään lautassetin, joka paikkaa ihan hyvin sen aukon, jota en omin käsin pystykään täyttämään!
Kuuden hengen sarja ja kuusi eri väriä! Ja värit vielä ihan kuin luotu minun keittiööni! Olkoot halpatuotantoa. Köyhä ei voi valita.
Kun muutin tähän kotiin, olisin halunnut ostaa jotkut kauniit, värikkäät lautaset, mutta kaikki kauniit olivat niin kalliita, etten kyennyt ja raaskinut. Niinpä jouduin tyytymään halvimpiin mahdollisiin eli Rajamarketin valkoisiin. Hyvinhän ne ovat palvelleet, mutta tylsäähän niistä syöminen on ollut.
Nyt, kun ne jäivät minulle tarpeettomiksi, ne saivat uuden kodin naapurista Heilan keittiöstä, jota on vaivannut lautaspula.
