Eilen illalla, kun vieraat olivat lähteneet, Sulo kysyi, onko minulla nyt jotain ohjelmaa. Kakistelin, että "no uuneissa on tulet", kun pelkäsin, että pitää taas lähteä jonnekin. Yleensä tuo kysymys tarkoittaa lähtemistä, ja minä kun en mitenkään mielelläni koskaan minnekään lähtisi, jos kotonakin voisi olla.
Mutta Sulopa singahti pihalle ja toi autosta ison pussillisen lapsuudesta tuttuja Fabuland-Legoja, jotka oli bongannut päivällä kirpparilta. Voi, miten riemastuin! Säkillinen ikkunoita, ovia, kattoja, autoja, lentokoneita, eläinhahmoja, tuoleja, pöytiä, kattiloita ja patonkeja, hurjat määrät! Levitimme Legot heti salongin pöydälle ja aloimme rakentaa. Loihdimme värikkään maailman, jossa oli huoltoasema, poliisilaitos, huvipuisto, sekatavarakauppa ja pari asuintaloa.
Tiesin heti, että Sulo oli tehnyt edulliset kaupat, kun koko satsin hinta oli vain kympin. Mutta kun aloimme tutkia nettihuutokauppoja, hämmästyimme siitä, kuinka hyvät kaupat ne olivatkaan. Fabulandeja valmistettiin vain 80-luvun ajan ennenkuin ne kohtasivat loppunsa ja nyt niistä sitten pyydetään sen mukaisia hintoja.
En nyt tiedä, miten tästä eteenpäin. Minulle tuli rakentelusta pakottava tarve ostaa iso kasa Legon peruspalikoita, jotta noista kivoista ikkuna- ja ovipaloista voisi rakentaa ihan hulppeita kartanoita ja monimutkaisempia rakenteita. Toisaalta meillä on tavaraa ihan silmittömästi jo muutenkin, ja minä haluaisin päinvastoin vähentää roinaa, enkä lisätä sitä. Mutta Legot... olen niin kaivannut meille Legoja.
