Meillähän jäi ne ikkunat teippaamatta silloin syksyllä. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan, minä kuvittelin ja tilasin lopulta tammikuussa kolme rullaa ikkunaliimapaperia. Rullat saapuivat, ja minä nakkasin ne siivouskomeroon - teippaan kunhan kerkiän.
Ja sitten alkoivat pakkaset. Nämä liian kovat pakkaset. Yhtäkkiä ikkunoiden teipittömyyden huomasi liiankin hyvin. Tuuli tuiversi hiuksia toimistossa. Kädet kohmettuivat näppäimistöllä. Mutta olihan meillä onneksi ikkunateippiä! Siis hommiin. Tiivistin pahimmat aukot talouspaperilla tai pellavariveellä ja liimailin tyytyväisenä teipit jääkylmiin ikkunanpuitteisiin. Johan loppuisi viuhuminen.
Palasin tietokoneelle. Alkoi hillitön rapina ja poksahtelu. Teipit kuivuivat ikkunoissa ja ripsahtelivat sitä mukaa irti.
Ilmeisesti ikkunoiden teippaus kannattaa tehdä ajoissa tai ei sitten ollenkaan. Muuta syytä en keksi sille, miksi teipit eivät pysyneet paikoillaan, kuin sen, että oli jo liian kylmä.
No, ranteenlämmittimet käteen ja villatakin huppu korville, niin hyvin tässä pärjätään. Kohtahan se kevätkin jo tulee!
Vai tuleeko?
Tässä masentavaa tietoa kaikille meille, jotka kuvittelemme talven kohta jo väistyvän. Viime vuoden huhtikuussa oli vielä Sipoonlahdellakin täysi talvi.
Huhtikuun viimeisellä viikolla me aloitimme grillikauden täällä Imatralla. Pallogrilli tuotiin pihalle ja sille kaivettiin hankeen paikka. Oli ainakin turvallista - vaikka joku kipinä olisikin lentänyt grillistä, pitivät puolimetriset kinokset huolen siitä, että metsäpalovaaraa ei ollut.
Niin että seuraavat kolme kuukautta mennään vielä tiiviisti villasukissa. Yrittäkäämme sinnitellä!
