Rikas tyttörukka

Meillä on tänä syksynä tosi kaunis ruska. Noin, sain sanottua jotain positiivista!

Eila tuossa kommentoi aiemmassa postauksessani näin:

"Vaikka olet ihan loppu, ja vaikka tuntuu, että elämä on päivästä toiseen vain tarpomista kuraojassa paikallaan, olet ainoa tietämäni ihminen, joka on pystynyt minimaalisella varoilla ostamaan kaksi asuntoa ja pitämään ne kunnossa. Ainoa, joka sitkuttelee eteenpäin, ja ryömii läpi piikkilankaesteistä. Se, mitä elämä eteesi kaataa, on kyllä ihan uskomatonta. Silti vain pidät pintasi."

Hirmuisen nätisti sanottu. Kyllähän tämä asuntojen omistaminen saattaa tosiaan vaikuttaa aika erikoiselta saavutukselta, kun olen kuitenkin aina ollut köyhemmästä päästä.

Sulohan joutui ostamaan minut ulos yhteisestä kodistamme. Hänen oli otettava laina, jotta pystyi maksamaan minulle puolet kotimme arvosta. Sain 30 000 euroa. Tämä nykyinen kotini maksoi 24 000 euroa, kun ostin tämän viisi vuotta sitten.

Sitten Imatralla alkoi alamäki. Tein kaupat koronarajoitusten juuri tultua voimaan. Venäjän raja oli sulkeutunut. Sepä ei olekaan sen jälkeen avautunut, koska vaikka koronasta päästiin, keksivät Suomen päättäjät pitää rajan kiinni hybridiuhkien takia. Nyt Venäjän-pakotteet ovat tappaneet itäisen Suomen ja aiheuttaneet vihaa kahden naapurikansan välille, mutta eivät ole Putinia hidastaneet. 

Imatralla on jo Etelä-Karjalan pahin työttömyys ja palvelumme katovat nopeammin, kuin ehdin edes tajuta. Täällä ei voi enää edes opiskella mitään, ja seuraavaksi meiltä ollaan viemässä sairaanhoitopalvelut. Yrityksiä on lopettanut, liiketilat seisovat tyhjillään. Taloja ja asuntoja on runsaasti myynnissä ja vuokrattavana. Rakas uimahallini on jatkuvasti liipasimella. Isoja YT-uutisia on jouduttu lukemaan viime aikoina uutisista. Moni pelkää nyt toimeentulonsa puolesta.

Kaiken edellämainitun takia asuntojen arvo romahti käsittämättömällä tavalla. Pakotteet nostivat maakaasun hinnan ihan älyttömäksi, ja toistaiseksi meidän talomme on jumissa maakaasulämmityksen kanssa, mikä tarkoittaa naurettavan suuruisia hoitovastikkeita. Onneksi tämä oma asuinalueemme on sen verran poikkeuksellinen satukirjakylä, että meidän asunnoillamme on edes jotain arvoa. Meidän Melukylämme idylliin halutaan tulla asumaan - ainakin vuokralle.

Kun viisi vuotta sitten en olisi saanut edes mätää rintamamiestaloa erorahoillani, nyt samalla summalla saisi vaikka mitä. Silloin vuonna 2020 minä mietin, kannattaako ostaa erorahoilla hyvä matkailuauto vai tämä asunto-osake. Arvelin, kuten siihen aikaan varmasti kaikki olisivat arvelleet, että auto menettää arvonsa hetkessä, mutta asunnon arvo säilyy. Kävi täysin toisinpäin. Se asuntoauto olisi nyt arvokkaampi kuin nämä meidän talomme asunnot.

Taloyhtiössämme on tehty kolme asuntokauppaa sen jälkeen, kun minä muutin tänne ja alamäki alkoi. Suurinkin kauppasumma on ollut vain puolet siitä, mitä itse omasta kodistani maksoin. Jotkut meistä ovat maksaneet omasta asunnostaan aiemmin vielä enemmän kuin minä ja heillä on yhä asuntolainaakin. On kamalaa, miten oma koti muuttuu vanhuuden turvasta taloudelliseksi uhaksi.

Kun näin pienessä taloyhtiössä yksi osakas prakaa, hän vie kaikki muut mukanaan suohon. Niinpä, kun Ylämummo joutui omaan taloudelliseen ahdinkoonsa ja taloyhtiö oli pelastettava, minä tarjosin hänelle asunnosta sen 3000 euroa, joka minulla oli säästössä. Hänen vastikerästinsä ja hallintaanoton kustannukset mukaan luettuna yläkerta olisi ensi maaliskuuhun mennessä tullut kustantamaan minulle 7000 euroa. Ei se olisi ollut lainkaan huono sijoitus, jos asiat olisivat sujuneet kuvitellusti. Mutta nyt on selvää, ettei yläkerrasta koskaan tulekaan minun kotiani, ja vaikka halvalla sen ostinkin, uhkaavan pakkomyymisen takia en välttämättä pääse edes omilleni.

Minä olen siis tehnyt todella huonoja kauppoja. Sulo-parka on myös osaltaan joutunut maksamaan tyhjästä, kun minut osti pois kodistamme. Eipä hänenkään taloaan enää arvotettaisi kuten osituksen aikaan arvotettiin.

Olen aina ollut hyvä raha-asioissa. Olen saanut pienet varani riittämään hyvin ja ajoittain olen elänyt ihan miellyttävää elämää. Nyt olen kuitenkin paitsi kokenut huonoa tuuria, myös tehnyt riskiratkaisuja ja ajanut itseni tilaan, jossa raha-asiat pilaavat mielenterveyteni. Minä olen nyt lipumassa ylämummoksi Ylämummon paikalle, jollen saa asioitani kuntoon. En kestäisi sitä, että minun takiani muut osakkaat joutuisivat hankaluuksiin.

Kunpa joku nyt vuorostaan haluaisi käyttää hyväkseen minun taloudellista ahdinkoani ja ostaisi tuon yläkerran pois. Sitä odotellessani minä täällä yritän pitää pintani.