Kirjoitan tätä tekstiä joulukuussa 2025, vaikka aikaleima näyttääkin muuta. Kirjoitan tämän siltä varalta, että joku jollain ihmeellä vielä löytääkin tiensä tälle sivulle etsiessään kirjoituksiani siitä ajasta, jonka vietin eräässä yhteisössä ja kaikesta siitä, mitä seurasi niiden muistojeni julkaisemisesta. Mitään ei enää löydy, sillä minä piilotin täältä sen kaiken. Samalla valitettavasti poistuivat myös muidenkin omista kokemuksistaan avautuneiden kertomukset.
Nyt yhtäkkiä puolentoista vuoden hiljaisuuden jälkeen sain nimittäin kyseisen paikan johtohahmolta superpitkän viestin, jossa hän pyysi minua joululahjaksi itselleen poistamaan kaikki yhteisöä koskevat kirjoitukseni blogistani. Koen hänen taitavasti muotoilemansa pyynnön niin uhkaavana, että päätin alistua sensuuriin. Saakoon joululahjansa.
Inhoan itseäni sen takia, että lopulta päädyin tuhoamaan tämän ainoan foorumin, jossa myös yhteisöön pettyneillä oli lupa puhua ja saada tietää, ettei ole kokemustensa kanssa yksin. Tunnen nyt pettäneeni kaikki ne, jotka minulle uskalsivat kirjoittaa. Halveksin itseäni vaietessani pelon takia. En ole ollenkaan niin vahva kuin haluaisin.
Minusta tämän yhteisöjohtajan tarve ja kyky hiljentää kaikki kritiikki on hälyttävää. Vaikka en vieläkään pidä tuota yhteisöä kulttina, sen luotsaajalla on selkeästi kulttijohtajan luonne.
Panen tähän postaukseen kommentointikiellon, mutta minuun saa yhteyden sähköpostilla
sussusininen(at)gmail.com
Jos sinä olet kokenut vaikeita asioita tässä kyseisessä yhteisössä tai missä tahansa muussa vastaavassa, ole ihmeessä yhteydessä Uskontojen uhrien tuki ry:hyn. (Kyllä siltikin, vaikkei juuri tämä yhteisö olekaan uskonnollinen.) Et todellakaan ole yksin kokemustesi kanssa!