Mitä hittoa minä taas olen touhuamassa?

Kelpo yritykseni esittää uuden jakson sarjoista "No kun hyvä tarjous" ja "Toimitaan ennenkuin ajatellaan". Olen menossa ensi viikonloppuna taas messuille. Häämessuille! Voi ähky.

Mitä hittoa, olen kysynyt itseltäni varmasti viisikymmentä kertaa näiden kahden viimeisen viikon aikana, kun olen tuota häätapahtumaa suunnitellut. Mitä ihmettä minä teen häämessuilla Riepukioskini kanssa?! En oikein kykene edes kirjoittamaan tätä postausta, saati mainostamaan asiaa Facebookissa, kun minua jotenkin nolottaa. Ei pitäisi nolottaa, vaan olla ylpeä tuotteestaan ja tuoda se pystypäin mihin tahansa tapahtumaan, jossa vaan on ihmisiä. Sillä jokainen ihminen tarvitsee tiskirättiä jossain vaiheessa elämäänsä. Myös ne, jotka ovat menossa naimisiin.

Ja ne, joilla on varaa ja tahtoa panostaa häihinsä, haluavat ehkä myös panostaa hääkarkkiin, niinhän? Yritän tarjoilla messuilla ajatusta siitä, että hääkarkin ei tarvitsisi olla karkki. Tai tuoksukynttilä, joka aiheuttaa päänsärkyä hajuallergiselle häävieraalle. Karkit ovat hetkellinen ilo ja muutenkin siellä juhlassa on tarjolla kaikkea hyvää syötävää. Niiden askarteleminenkin on aika työlästä. Siksi Riepukiskalla on tyrkyllä valmiiksi askarreltu vaihtoehto, jota ei nielaista yhdessä sekunnissa, vaan joka pysyy kivana ja ennenkaikkea hyödyllisenä muistona vuosien ajan.

Voi ähky.

Kuulostaako tämä teistä yhtä idioottimaiselta kuin minusta?

Kansallispukukalenteri

Soja julkaisee joka vuosi kansallispukuteemaisen seinäkalenterin ja uskalsi pyytää minua valokuvaamaan tämänvuotisen kalenterin kuvat. Olin vähän kauhusta jäykkänä ensin, mutta kyllähän työ aina kelpaa. Sain mukaani kassillisen kansallispukujen osia ja ohjeena kuvata niitä yllättävissä paikoissa. Vapaat kädet! Ja samalla hirvittävä vastuu, kun kassin sisältö oli tonnien arvoinen. Ja sekin vielä, että monia pukujen osia ei voi pestä, joten jos onnistun likaamaan ne, olen ihan nesteessä.

Kuskasin arvolastia rannoilla ja innostuin aiheesta kovasti. En oikein uskaltanut ajatella Sojan reaktiota, kun hän näkee kuvat, joissa arvokas pitsi makaa hiekalla ja hopeinen levyriipus uiskentelee Immalanjärvessä!

Kun jätin muistitikun kuvineen Sojalle, pakenin paikalta ja jäin odottamaan tuomiota. Se tuli tekstarilla: "Nää on niin upeita, että mie itken täällä ääneen. Miten näistä muka voi valita?" Tosin Soja kyllä myönsi joutuneensa joidenkin kuvien kohdalla vetämään henkeä pariin kertaan.

No, loppu hyvin, sillä yksikään puvun osa ei vahingoittunut seikkailussa ja kalenteri on nyt ennakkotilattavissa Sojan verkkokaupassa.

PS: Jos kansallispukukalenteri ei ole sinun juttusi, voit harkita myös homomaatuskan ripustamista seinällesi ensi vuodeksi!