Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää?

Lapsena/teininä minä inhosin tuota laulua. En tykännyt yhtään pakkasesta ja se seikka teki minusta siis ulkomaalaisen? Nykyisin tykkään pakkasesta jo huomattavasti enemmän. Olen oppinut pukeutumaan ja se helpottaa paljon. Enää en edes meinaa muistaa, miltä ne ikijäässä olevat nihkeät varpaat tuntuivat. Pakkanen yleensä merkitsee myös valoa, josta on tullut minulle sitä tärkeämpi, mitä vanhemmaksi olen ehtinyt.

Jos ette ole vielä lukeneet Jovelan Johannan hienoa raporttia siitä, millaista on elämä puulämmitteisessä, vanhassa talossa ilman juoksevaa vettä ja viemäriä, menkää mars lukemaan. Vaikka meillä on kaupungin viemäri ja vesi ja on meillä suihku ja pesukonekin, niin silti välillä meidän elomme tuntuu olevan joillekin ihmisille outo ajatus. "Pelkkä puulämmitys? Onko teillä kylmä?" Tuo sama kysymys oli esitetty myös Johannalle. Jäin sitä miettimään. Onko meillä kylmä?

Tämän aamun (aamupäivän?... Meillä tulee nukuttua nykyään aika pitkään.) mittarilukema ulkona on aika perustalvinen. Se on kiva juttu. Perustalvea tässä olen jo kaipaillutkin, kun kelit vaihtuvat vesisateesta suoraan paukkupakkasiin.

Aamun lämpötila asuinhuoneissa näytti olevan noin 18 astetta. Ei se minusta ole kylmä. Onko teistä? Uuneissahan on ollut tulet viimeksi eilisaamuna.

Makuuhuoneessa mittari laski neljääntoista. Se taitaa olla kylmä, vai? Me tykkäämme nukkua vilpoisessa ja siksi makuuhuoneen uunia ei lämmitetä oikeastaan koskaan. Vain tosi kovilla pakkasilla ja silloin, jos tuntuu kosteutta, panen yhden pesällisen puuta. Se ei vielä tuo lämpöä, mutta poistaa koleuden. Tavallisessa huoneenlämmössä meidän on todella vaikea saada nukutuksi. Vaikka tykkäämme hotelliyöpymisistä niiden rentouttavan vaikutuksen vuoksi, tuskailemme hikisinä yli 20 asteen asteen lämmössä.

Kurkistus työhuoneeseeni: 11 astetta. No se on kylmä! Työhuone on iso huone, siinä on hatara ulko-ovi ja pakkanen kolmen seinän takana. Sen lämpimänä pitäminen on niin työlästä, että yleensä paras keino on vaan panna ovi kiinni ja pitää kylmyys siellä puolella. Kyllä töitä kykenee tekemään vähän vilpoisammassakin, Ja silloin, jos on liian kylmä työskentelyyn, olen vain tekemättä töitä.

Nämä mittarilukemat ovat siis aamulämpöjä. Nyt olen sytytellyt tulet uuneihin sekä keittiön hellaan ja pian meillä ollaan ihan leppoisasti siellä hiukan yli kahdessakymmenessä asteessa (lukuunottamatta työhuonetta ja makkaria). Näihin vilpoisampiin aamuihin on vuosien mittaan tottunut niin hyvin, että muu tuntuisi oudolta.

Puulämmitys on edullista itse tekemällä. Meillä on sähkölasku kuukaudessa 35-50 euroa riippuen siitä, miten paljon olemme pitäneet autoa lämmityksessä tai käyttäneet sähköä apuna polttopuiden tekemisessä. Tai miten innokkaasti minä olen prässännyt rättejä!

Lämpöpohjapiirros kodistamme. Mitä sinisempi, sitä kylmempi ja mitä punaisempi, sitä lämpimämpi.

Silti mietimme välillä ilmalämpöpumpun hankintaa. Puulämmitys sitoo meidät kotiin varsin tehokkaasti. Nytkin olisi niin ihanaa siepata äkkilähtö aurinkoon, mutta emme voi sitä tehdä. En oikein saa selkoa siitä, sopiiko ilmalämpöpumppu todella vanhaan taloon vai eikö sovi. Ilmeisesti pahin ongelma on siinä, että sitä käytetään talon viilennykseen kesällä. Mutta sopisiko se ratkaisuksi satunnaisen peruslämmön ylläpitämiseen silloin, kun olemme poissa kotoa? Sähköpattereita en harkitse, sillä ne pelottavat minua.

Ilmalämpöpumppu on kaamean ruma, erityisesti sisäpuolelta. Ulkona möykyn saa kivasti piiloon rakentamalla ritiläkopin sen ympärille. Jos laittaisimme sen keittiön seinään, möykky jäisi jopa juuri sille puolelle taloa, jossa se vähiten häiritsisi.

Lämpohjapiirros kuvitteellisella ilmalämpöpumpulla.

Mutta riittääkö yksi? Teoriassa uskoisin lämmön riittävän aivan hyvin makuuhuoneeseen asti, mutta kulkeutuuko se myös toimistoon, jonne vie makuuhuoneesta hyvin kapoinen, komeronovityyppinen ovi? Toimistossa on vesipiste, joten sen olisi pakko pysyä ihan kunnolla plussan puolella.

Kuulisin mielelläni teidän kokemuksianne ilmalämpöpumpuista, ennekuin kipitämme myyntimiesten armoille.

Ilmalämpöpumpun hankinta ei ole juuri nyt kiireellisyyslistan ykkösenä, sillä niin kauan kuin Kerttu jatkaa elon päiviä, me emme matkaile paria päivää enempää kuitenkaan. Mutta Kerttu täyttää 2 vuotta maaliskuussa ja on aika todennäköistä, että tämä on sen viimeinen talvi.

Tänään taitaa olla se päivä, kun joulukuusi kuuluisi heivata pihalle. Enpä heivaa. Meidän kuusemme ei ole alkanut vieläkään tiputella neulasiaan, vaan päinvastoin on kasvattanut uusia, vaalenvihreitä kerkkiä. Ihana kuusi. Se saa viipyä salongissa niin pitkään, kuin se haluaa.

Parasta just nyt

... on se, että työhuoneeni on siistimpi kuin ikinä! Kyllähän minä siivosin sen jo ennen joulua, mutta siitä huolimatta se oli uutena vuonna jälleen siinä jamassa, että ovesta ei mahtunut kävelemään sisään. Siis siitä huolimatta, että minä olin lomaillut koko ajan! Ihan uskomatonta, millainen kaaos huoneeseen syntyy vain sillä, että minä käväisen siellä.

Olin suunnitellut joululoman aikana saattavani loppuun viime keväänä aloittamani seinien maalaus- ja tapetointityön ja nyt sainkin intoa siihen aivan loman loppumetreillä. Koska seinien maalaaminen vaatii sen, että huonekaluja pitää siirtää, ja huonekalujen siirtäminen vaatii yleensä niiden tyhjentämisen, urakka oli aikamoinen.

Kaksi seinää oli valmiina ennestään, kaksi jäljellä. Sain kuitenkin nyt maalattua vain seinien punaiset alaosat, sillä yläosan pitää olla hengittävää maalia, jota meillä ei ollutkaan. Koska tämän kaupungin Uula-jälleenmyyjä ei suostu myymään Uulaa, minun on haettava maalipurkki Lappeenrannasta saakka ja sen vuoksi homma tyssäsi taas kesken.

Koska en voinutkaan maalata, päätin mööpleerata. En paljon tällä kertaa, mutta pienikin muutos saa aikaan valtavaa piristystä. Mööpleerauksen alkuunpanema voima oli kuvassa näkyvä puinen kaappi. Sulo teki sen minulle joululahjaksi ja se on tarkoitettu työkaluille. Ripustan sen seinälle vasta sitten, kun saan tuon vaaleansinisen maitomaalin peitettyä valkoisella pellavaöljymaalilla.

Työhuoneen kalusteet ovat kaikkea sitä, mikä on jäänyt yli muista huoneista. Niiden värit ovat suoraan sirkuksesta ja se tympii minua. Ertityisen paljon inhoan jadenvihreää, jota yhä on joissakin lipastoissa ja pöydissä. Vielä tulee sekin päivä, kun ryhdyn maalaamaan näitä kalusteita yhteneväisiksi. Jospa kesälomalla? Myös painopöytä kaipaa kipeästi uutta kerniä pintaansa.

Kahdelle ulkoseinälle ei siis tule kiemuraista tapettia, kuten sisäseinille, sillä tapetti on nykyaikaista ja hengittämätöntä. Minun pitää mennä tapettipalasen kanssa maalikauppaan ja etsiä tapetin valkoista sävyä vastaava sävy myös maaliin. Koska ajatus siitä, että nurkassa tapettiseinä muuttuu töksähtämällä maaliseinäksi, tuntuu minusta hankalalta, suunnittelin ratkaisun, jonka toimivuuden näen vasta kun se on valmis.

Leikkelin tapetista valmiiksi tällaisen pehmeän laskun, jonka liisteröin tuonne ylänurkkaan. Tapetti siis tulee vähenemään tuolla lailla kuviota mukaillen ja muuttumaan maalatuksi pinnaksi. En oikein malta odottaa, että pääsisin toteuttamaan tämän suunnitelmani loppuun, mutta Lappeenrantaan ei oikein pelkän maalipurkin takia kannata ajella, joten nyt minun on pakko hillitä halujani.

Aloitan tänään taas työnteon. Kuukauden loma teki todella hyvää. Mutta uskotteko, että siisti työhuoneeni on huomisaamuna enää pelkkä kaunis muisto?